(Kirjoitettu heinäkuussa 2016/ Merja)
Moni etenkin vanhemman ikäpolven edustaja ihmettelee miten on mahdollista ottaa lapsi pois suomalaisen yhteiskunnan oppivelvollisuutta toteuttavasta opinahjosta ja opettaa lasta itse. Asiahan on niin, että Suomessa on yleinen oppivelvollisuus, jonka mukaan kaikkien lasten tulee oppia tietyt opetussuunnitelman mukaiset asiat ja kokonaisuudet. Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin oikeus itse valita miten ja minkälaista opetusta lapsi saa, jotta tuo velvollisuus täyttyy. Oppilaan kotikunnalla on puolestaan velvollisuus järjestää lapsen oppimisen valvonta – siis valvoa sovituin tavoin että oppiminen etenee opetussuunnitelmaa vastaavalla tasolla. Siitä miten valvonta kotikunnassamme järjestetään, en osaa vielä sanoa – kuukauden päästä tiedän varmasti jo lisää kun koulut ovat taas alkaneet.

Suurin osa suomalaisista osallistuu yhteiskunnan verovaroilla pyöritettyjen koulujen tarjoamaan opetukseen, mutta onhan Suomessakin paljon yksityiskouluja ja myös jonkun verran kotiopetusta. ”Reissukoulu” on varmasti verrattavissa kotiopetukseen, mutta tapahtuu vain liikkuvasti eri paikoissa. Suomalaisia lapsia on varmasti useita tälläkin hetkellä nk. reissukoulussa, eli vanhemmat opettavat samalla kun perhe viettää juuri esimerkiksi sapattivapaata maailmalla. Tästä ei taida olla tilastoa, mutta ei meidän Leevi tule olemaan ensimmäinen suomalainen reissukoululainen – ei varmasti.

Eräs tuttava kysyi meiltä että osaammeko opettaa lastamme reissun aikana (kiitos luottamuksesta!). Minulla on vahva luottamus, että lapsemme oppii reissun aikana vaaditut asiat ja paljon paljon muutakin. En itse asiassa yhtään pistä pahakseni ajatusta, että puolen vuoden ajan pääasiallinen tehtävänä matkustamisen sujuvuuden varmistamisen lisäksi olisi opettaa lapselleni niitä asioita, joita koulun ensimmäisen luokan kevätlukukaudella opetetaan ja sen lisäksi tietoa kaikista niistä paikoista ja kulttuureista, joissa reissumme aikana tulemme käymään!

Rakas Leevimme on onneksi myös luonteeltaan rauhallinen, järkevä ja utelias innostuja, joka ottaa selvää asioista ja haluaa tehdä meidän mukana erilaisia tehtäviä. Näillä saatesanoilla uskon ja luotan, että yhteisestä oppijaksostamme tulee molempia rikastuttava, välillä vähän väsyttävä, mutta varmasti mielenkiintoinen matka jo itsessään. Leevi ehtii aloittaa koulutiensä nyt elokuussa 2016 ja opetella sekä tutustua koulumaailmaan kokonaiset 3,5 kuukautta ennen reissuamme. Käytännössä siis on kyse vain joulukuun ja kevätlukukauden 2017 opetussisällöistä.

Leevi on jo nyt matkustanut ikäisekseen melko paljon. Hän on useilla reissuillamme itse halunnut oppia ja tietää paikoista, kielestä ja kulttuurista, sekä kirjoittanut tai piirtänyt näitä jo omaan matkavihkoonsa. Viime reissuilla hän on myös jo kommunikoinut paikallisten kanssa englanniksi – vähäisellä sanavarastollaan, mutta yrittänyt kuitenkin! Tämä on mielestäni ihan mieletön tilaisuus Leeville oppia myös englanninkieltä luontevissa tilanteissa lisää.

wp_20151224_111
(Uuden vuoden aatto Kuala Lumpurissa 2015: Leevin ottama kuva 😉

Toinen iso reissua edesauttava etappi on myös saavutettu: Leevi on oppinut itse kirjoittamaan ja lukemaan. Se jos mikä on jo nyt avannut hänelle ihan toisenlaisen maailman, mutta tulee olemaan myös iso hyöty reissukoululaisen päivärutiinien ja uuden oppimisen kannalta. Ja antanee meille vanhemmillekin reissussa vähän nk. omaa aikaa uppoutua omiin kirjoihin samalla… Itse asiassa se mitä itse odotan paljon tältä sapatilta, on nimenomaan mahdollisuutta lukea ja viettää aikaa lukien kirjoja. Jos voimme sitä tehdä kaikki kolme, niin säilyttänemme matkarauhaa paremmin…

Olen lukenut nyt 1,5 vuoden aikana huomattavan määrän erilaisia matkablogeja. Näistä monesta on ollut ihan mielettömän suuri apu tämän koko Big Planin hahmottamiseen ja konkreettiseen suunniteluun sekä valmistautumiseen. Vastaavia perheitä on maailmalla useita. Moni kansainvälinen perhe itse asiassa reissaa monta vuotta putkeen ja opettaa ”roadschooling:lla” lapsiaan samalla. Näistä blogeista saa hyvän käsityksen mitä se on – hyvässä ja pahassa. Ei tule olemaan ruusuilla tanssimista, ei. Samalla blogeista on saanut todella hyviä vinkkejä mitä kannattaa huomioida ja mitä ei tehdä. Meidän puolivuotinen tulee olemaan ihan pieni ja lyhyt matka verrattuna näihin konkareihin – mutta toki meille iso juttu.

Eli, laitan lisää juttua miten reissukouluun oikeasti valmistaudutaan ja se tullaan toteuttamaan, kunhan oikeasti saan lisää tietoa ja yksityiskohtia selvitettyä. Listaan myös myöhemmin joitain hyviä blogeja, joita olen kolunnut rivi riviltä talvi- ja kevätiltoja istuen (kiitos jo etukäteen!).

Stay tuned!

Advertisements