IRTIOTTO ARJESTA

(Kirjoitettu heinäkuussa 2016) Irtiotto arjesta ei ole vuonna 2016 mitenkään kummallinen asia. Tänä päivänä aika moni ottaa vapaata työelämästä eri tavoin. Sapattijakso maailmalla on jo aika monella CV:ssä tai ainakin suunnitelmissa. Yhtäjaksoista tasaista kautta on loppujen lopuksi aika harvalla kovin pitkään. Arjessa eteen tulee elämän nousuja ja laskuja itse kullekin perheen, työelämän muutosten, läheisten tai vaikkapa terveyden muuttumisen myötä. Eri ihmiset vain käsittelevät aikaa eri tavoin. Oikea ajoitus suunniteltuna tai muun mahdollisuuden tarjoutuessa yhä useampi pakkaa rinkan ja lähtee reissuun.

Minulla oli idean syttymisen aikaan takana parin vuoden opinnot työn ohessa, melko rankka muutosprojekti työelämässä ja sen myötä stressinoireet huipussa niskalukkoineen, jatkuvine päänsärkyineen ja uupumisen merkkeineen. Puolisollani stressin fyysiset oireet olivat vähintään samaa luokkaa, ellei pahemmat, sillä jatkuva univaje jätti jälkensä moneen muuhunkin. Lisäksi ympärillämme tuttavapiirissä oli yhtäkkiä yllättävän paljon vakavia sairastumisia, työuupumusta, pari itsemurhaa, avioeroja ja masennusta. Itse olen toki viettänyt aivan upean breikin työelämästä äitiys- ja vanhempainvapaan muodossa, mutta puolisoni on paiskinut töitä putkeen 30 vuotta. Kliimaksi päätökselle saavutettiin teinien uudenvuoden luvattomien bileiden jälkipyykkiä pestessä. Totesimme lähes yhteen ääneen, että nyt on ”Big Plan:in” aika.

Meille irtiotto arjesta pitemmän reissun muodossa konkretisoitui tätä kirjoittaessa noin puolitoista vuotta sitten joululomalla 2014-2015. Mökkisaunan lempeissä löylyissä syttyi ajatus ja vahva tahto irtiotolle sekä sen myötä matkailulle ajan kanssa. Olemme suhteemme alkuajoista lähtien tehneet yhteisen hiljaisen sopimuksen, jossa on kaksi sääntöä: 1) ei tehdä asioista liian monimutkaisia tai vaikeita, tyyliin Keep it Simple (Stupid) ja 2) elämme nytku-elämää, emmekä sitku-elämää. Nämä ohjenuorat lienevät kaksi hyvää muistisääntöä myös irtioton ja pitkän reissun suunnitteluun. Se miten breikki toteutettaisiin, lähti isoimmasta päätöksestä – pistää ”Graceland”, eli rakas kotitalomme myyntiin.

Tällainen idea pitemmästä irtiotosta ja sapattivapaasta maailmalla voi olla monta eri mieltä. Se jakaa mielipiteitä ja vaatii paljon järjestelyjä. Alkuvaiheessa ja valmistautumisen varrellakin on vastaan tullut koulukuntia, joiden mielestä tämä on älyvapaata touhua – pistää nyt ihana talo myyntiin mokoman matkustamisen takia tai että onpa uhkarohkeaa viedä pieni lapsi (meidän 7v) niin vaarallisiin paikkoihin maailmalla. Ja sitten on (onneksi enemmän) niitä, joiden mielestä tämä idea on ihan mielettömän huikea, ainutlaatuinen ja elämää rikastuttava mahdollisuus laajentaa niin omaa jo melko avaraa sekä 7-vuotiaan poikamme maailmankuvaa.

Päätös talomme myymisestä ei juontunut toki pelkästään matkahaaveistamme. Olimme asuneet isossa talossamme jo 7,5 vuotta ja samaan aikaan koko ajan viettäneet pääosan vapaa-ajastamme melko lähellä sijaitsevalla mökillämme. Kun aikanaan talon ostimme, totesimme, että tästä menemme sitten joskus pienempään. Taloon muuttaessa meitä oli 4 ja pian syntyi Leevikin, joten tilaa tarvitsimme. Nyt kuitenkin toinen vanhemmista ”lapsista” oli muuttanut jo omilleen ja toinen lähdössä armeijaan. Käytännössä vaativa työ molemmilla ja kahden ison paikan (omakotitalo ja mökki) ylläpito verottivat sekä aikaa, jaksamista, että myös rahaa. Päätimme, että meille arkeen riittäisivät pienemmät neliöt, joka vapauttaisi enemmän aikaa mökille, harrastuksiin ja matkustamiseen. Samassa tulisivat jaksaminen ja raha – kutsu minua sitten laiskaksi tai et, mutta väitän osan stressistämmekin johtuvat tästä, vaikka kuinka molemmat meille mielihyvää roppakaupalla tuottavatkin.

Pistimme siis talomme myyntiin helmikuussa 2015. Ajattelimme, että talo menisi kyllä kaupaksi kevään aikana ja reissuun voisimme lähteä syksyllä. Toisin kävi. Nyt vasta puolitoista vuotta myöhemmin olemme nk. hieromassa kauppoja talosta potentiaalisten ostajien kanssa (tätä kirjoittaessa), eikä mikään sen suhteen ole edelleenkään varmaa. Tämä on ollut siten aika pitkä ja väsyttäväkin prosessi, kun olemme välillä tarkoituksella vetäneet talon myynnistä ja ottaneet vähän aikalisää. Monta kertaa olen prosessin aikana todennut ääneen, että luojan kiitos taloa ei ole pakko myydä, vaan mahdollistaisi vapaammin meille mieluisan reissun! Emme siis olleet onneksi siinä tilanteessa, että talo olisi saatava tässä markkinatilanteessa väkisin myytyä. Vaan totesimme, että menee kaupaksi jos menee. Muussa tapauksessa järjestäisimme irtioton ja reissurahoituksen muutoin.

Irtioton kustannukset ja reissubudjetti ovatkin asioita, joita monelle tulee ensimmäisenä mieleen. Suomessa on tänä päivänä onneksi aika hyviä mahdollisuuksia järjestää etenkin pitempään työssä olleille työstä vapaata – esimerkiksi vuorotteluvapaan muodossa. Sapattivapaata voi pitää varmasti melko pienilläkin kustannuksilla – riippuen miten vapaa-ajan viettää. Jos tähtäimessä on kuitenkin meidän Big Plania vastaava suunnitelma, on budjettia kolmelle laskettava aika hyvänkokoinen summa. Kirjoitan tästä reissubudjetista tarkemmin erikseen, mutta suuruusluokassa useampi kymppitonni puoleksi vuodeksi kolmen hengen maailman matkustamiseen tarvitaan. Siitäkin voidaan olla monta eri mieltä – onko älytöntä rahantuhlausta vai investointi itseemme?

Advertisements