Reilu viisi viikkoa sitten pakkasimme rinkkamme ja sanoimme hyvästit nyt kovin materialistiselta ja kliiniltä tuntuvalle kodillemme koti-Suomessa. Reiluun kuukauteen on mahtunut paljon: monta kohdetta, monta maata, monta majoituspaikkaa, monia kommelluksia ja sitäkin useampi huikea kokemus.

Reppureissaaminen on matkustamistyylin valinta. Kun lähtee normaalia lomareissua pitemmälle matkalle, on tehtävä valintoja normaalien päivittäisten itsestään selvien asioiden suhteen. Näihin kuuluvat muun muassa runsas karderobi, putipuhtaat vaatteet ja petivaatteet sekä oikeasti toimivat systeemit niin tekniikan kuin prosessien ja viranomaismuodollisuuksienkin suhteen. Varauksellisuus ihmisten motiiveihin ja täysin tuntemattomana kuljeskelu päivästä toiseen ovat toisaalta vapauttavia ja toisaalta kuluttavia jatkuvan valppauden vaateen vuoksi.

Päivittäinen jatkuva rajaton nettiyhteys tuntuu aika luksukselta. Ehkä mietit, että miksi tarvitsemme nettiyhteyttä niin paljon – noh, someiluun tietenkin 😉 Mutta välillä saa tai joutuu tekemään oikeasti ihan melkein päivätyötä siinä, että etsii, selvittää ja varailee seuraavia kohteita ja kuljetusmuoto ja sekä majoitusvaihtoehtoja. Ja kun muuten vietämme kolmistaan aikaa 24/7, on oikeasti välillä pieni “katoaminen” somen ihmeelliseen maailmaan ja kontakteihin mainio keino pitää hyvät välit ja riidat minimissään… Tavallisella turistimatkalla on oikeasti tärkeäkin pitää vähän breikkiä kaikista laitteista, mutta tällaisella reissulla ne ovat sekä työvälineitä että oikeasti kontaktivälineitä muuhun maailmaan – ja etenkin läheisiin kotona. Viimeisin kohteemme Kuuba aiheuttikin pakollisen some-paaston maan erittäin säännöstellyn, rajallisen ja vain maksullisen nettiyhteysmahdollisuuden vuoksi.

Muutaman huomion näiden lisäksi voisi listata:
* Koti-ikävä: meillä vanhemmilla ei niinkään ole koti-ikävää päässyt mitenkään yllättämään, mutta juniorilla (7v) tietysti on välillä ja kova. On tärkeä muistaa, että lapsi kokee näin pitkän kotoa poissa olon ihan eri tavalla. Käytännössä päivittäin Leevi suunnittelee ja pohtii asioita, joita voi tehdä sitten kun ollaan taas kotona tai mökillä – serkkujen tai ystävien kanssa. Aina kun pysähdymme vähän pidemmäksi paikalleen, Leevi haluaa takaisin kotiin lelujensa luo. Kuulemma on niin paljon tehtävää kotona. Me vanhemmat puolestamme enemminkin yritämme unohtaa kaiken kotona olevan…

* Vaatteet
: kun on tottunut siihen, että on koko laaja vaatekaappi erilaisine varusteineen käytettävissä kaikkiin mahdollisiin eri tilanteisiin, on tietysti vähän tottumista siihen, että käyttää samoja muutamia vaatteita päivästä toiseen. Bonuksena päälle vielä se, että reilu kuukausi tropiikissa tarkoittaa hikoilua litratolkulla ja koko ajan. Eli ne muutamatkin vaatteet ovat koko ajan enemmän tai vähemmän hikisiä. Sitten niitä on vain riittävän monen nyrkkipyykkäyksen jälkeen heitettävä pois ja hankittava uusia reissun varrelta tilalle. Ja välillä on tottumista siihen, että nyrkkipyykkiä ei vaan voi pestä kun et saisi vaatteita kuivaksi seuraavan siirtymisen vuoksi, niin sitten vain haiset ja aika paljon. Tropiikissa tuntuu typerältä myös kantaa mukana takkeja ja huppareita sekä pitkiä housuja, mutta toki seuraavina kuukausina niitä muutamassa kohteessa tarvitaan. Tähän mennessä olemme jättäneet jo kaikki yhdet farkut kiertoon ja heittäneet parit t-paidat tai topit jo pois.

* Puhtaus
: edelliseen lisäten vielä painottaen nyt melko kliiniseltä tuntuvaa elämäämme Suomessa. Viisi päivää Kuuban pääkaupungissa Havannassa kaikkine katupölyineen ja huonon polttoaineen järkyttävine käryineen saivat keuhkot huutamaan happea! Sademetsissä sitä riitti runsaasti, mutta tropiikin välillä painostavakin helle kaikkine hikoiluineen sai olon tuntemaan kaikkea muuta kuin puhtaaksi. Majapaikoista puhumattakaan. Emme majoitu kaikkein halvimmissa tönöissä, mutta emme myöskään aina hotelleissa – eikä Karibialla kolmen tähden hotellitkaan mitenkään kovin laadukkaita meidän mittapuumme mukaan ole. Majapaikkojen säännösteltyjen vesi- ja etenkin lämminvesisäiliöiden suihkujen alla lirutellessa tuntuu, ettei hikeä, pölyä, hiekkaa ja mitä lie muuta vaan saa pois puunattua.

* Matka-apteekki: käsidesiä käytämme päivittäin ja koko ajan. Varmasti  olemme tällä sekä salaattien syömättä jättämisellä välttäneet toistaiseksi ripulit – kunnes ensimmäinen iski Merjalle tasan 5 matkaviikon jälkeen Kuubassa. Olimmekin parina päivänä syöneet aika reilusti paikallisia kurkkuja ja tomaatteja, jotka maistuivat niin maukkailta… Matka-apteekissa on onneksi kaikenlaista ripuliin ja varmaan tulevat vielä tarpeeseenkin. Baci-bact -voidetta olemme käyttäneet pieniin naarmuihin. Lisäksi Leevillä on sekä nenänpäästä että poskesta pari kertaa kärähtänyt iho rakolle tai vereslihalle ja tuo desinfioiva voide on todella hyvä putsaamaan ja suojaamaan. Savetteja käytämme myös usein – käsien tai muut huolellisempaan puhdistamiseen. Haavapuhdistuslaput ja laastarit (mm rakkoihin!) tarpeen, on meillä yksi haava jo päässäkin ollut, kun Petri käveli vahingossa puunoksaa päin… Pintanaarmulla onneksi selvittiin! Ja Merjalla venähti pikkuvarvas vesipuiston temppuradalla…

Särky- tai kuumelääkettä ei ole onneksi vielä tarvittu. Päätä on särkenyt välillä kaikilla – enemmänkin todennäköisesti nestevajeesta (vaikka vettä ja muuta nestettä juomme todella paljon!) ja välillä pienessä majoitustilassa vain hapen loppumisesta (3 melko isokokoista kuluttaa pienen huoneen hapen yön aikana ja ilmalämpöpumppu kierrättää vain huoneilmaa…).

* Pankkiasiat & raha: vaikka suomalaiset verkko- ja mobiilipankit ovat nykyään paikkariippumattomasti todella helppokäyttöisiä, ne silti edellyttävät että kaikki pelaa normaalisti. Mitäs kun luottokorttisi ei vain toimi? Et saa rahaa automaatilta, et pankista, sitä ei hyväksytä majoitus- tai matkalippuvarauksiin jne? Tai verkkopankkisi lukitaan vaikka ihan varmasti laitat tunnukset oikein? Kello on Suomen aikaa kolme yöllä ja puhelimesi ei toimi eikä käytettävissä ole wifiä? Hätävarakassa euroja tai jenkkidollareita on aina tarpeen. Niillä saat vaihdettua paikallisvaluuttaa tarvittaessa. Vaihtopalkkioista kertyykin yllättäen aika iso summa matkabudjettiin. Kortti- tai verkkopankin selvittämiseen voi mennä useita päiviä. Ja useampi luottokorttikin on siksi tarpeen, edes hätävarana. Ja siksikin sitä wifiyhteyttä tarvitaan… Paikallisvaluuttaa on kuitenkin aina vähän oltava. Pieniin liikkumisiin, pieniin ruokaostoksiin ja ennen kaikkea veteen. Vettä on ostettava pullotolkulla tropiikissa – jo sen ripulinkin välttämiseksi ei hanavettä nimittäin juoda…

dav

Kaikkinensa meidän ensimmäiset viisi viikkoa reppureissaajina ovat olleet antoisia. Asioihin tottuu ja tietyt asiat rutinoituvat. Olemme siirtyneet suhteessa aika paljonkin eri paikkoihin, vaikka voisimme olla pitempään paikallammekin. Karibialta halusimme kuitenkin kokea useamman eri kohteen. Nyt voi hyvinkin todeta, että Karibialla kaikki saaret ovat ainutlaatuisia ja toisistaan paljonkin poikkeavia! Jokaisella saarella ja maalla on omat juttunsa, mitkä on opeteltava paikan päällä. Jokaisella on myös ihan oma ilmapiirinsä, kulttuurinsa ja vivahteensa. Lisäksi on todettava, että mikäli kohteeseen oikeasti haluaa tutustua, vaatii se ryhtymistä, menemistä, perehtymistä ja tietysti rahaakin. Vaikka lepoa matkustamisen lisäksi tarvitaan, ovat retkipäivät erilaisiin kohteisiin kuitenkin niitä antoisimpia. Retkillä (ehkä mieluiten myös omatoimisilla sellaisilla) saa paljon paremman käsityksen paikallisesta kulttuurista ja elämisen näkökulmista – kannattaa jutella ihmisten kanssa, olla ystävällinen muille ja ottaa kaikki erilaisuus avosylin vastaan. Niin saat itse reissusta paljon enemmän!

Ensimmäiset viisi viikkoa lukuina, kun matkapäiviä takana 35 kpl:
* auringonvaloa nautittu n 400 h
* eri maita, joissa olemme käyneet 6 kpl (Norja, USA, Guadeloupe, Dominica, St.Lucia, Kuuba)
* lentoja lennetty 6 kpl
* laivasiirtymisiä tehty 4 kpl
* junalla matkustettu 2 kertaa
* minibussilla, bussilla tai muulla kollektiivolla matkustettu 11 kertaa
* yksityistaksin kyydissä istuttu 20 kertaa
* eri majoituspaikkoja 10 kpl (keskimäärin 2 per viikko)
* askeleita kävelty keskimäärin n 10 000 joka päivä
* meressä ja uima-altaissa uitu ainakin 25 päivänä…
* matkapäiviä siirtymiseen kulunut 9 (väh. puolipäivää)
* maahantuloviranomaisten jonoissa seisty ainakin 10h (väh. 1,5/maa)
* ravintolassa syöty 34 kertaa (eli käytännössä kerta per päivä)
* 1 päähaava, 1 silmäkulmahaava, 1 venähtänyt pikkuvarvas, 1 tuhatjalkaisen purema, useita pikkumurkkujen ja hyttysten pistoja
* 1 hotellin ja 1 retkijärjestäjän huijausyritys; molemmissa sitkeys ja puolen pitäminen palkittiin vaikka 1 yö jouduttiin viettämään lentokenttähotellissa “väärinkäsityksen” vuoksi
* 1 kpl lukkiutunut verkkopankkiliittymä, molempien pääluottokortit hetkittäin toimimattomia
* 3 sähkökatkosta kaikki eri maissa (taskulamput ehdoton travellerin varuste!)
* rahaa käytetty yhteensä n. 6000 euroa  (paikallisliikkuminen, majoitus, ruoat, muut maksut ja ostokset; ei sisällä lentokustannuksia; tiesimme myös, että Karibia on yksi kalleimmista kohdealueistamme…).
* muiden matkustajien kanssa tulee juteltua käytännössä päivittäin, mutta vielä ei ole osunut kohdalle toista reppureissuperhettä, joiden lasten kanssa Leevikin olisi voinut kommunikoida…
* vähintään 30 päivää huikeita elämyksiä ja erilaisten kulttuurien kokemuksia.

Matkailu avartaa!

Julkaisemme Karibian alueen maakohtaisen budjettijakauman erillisessä blogissa.

Tulossa myös oma juttunsa Karibian kohteiden yhteenvetovertailuna.
Advertisements