Tiesin sen etukäteen. Niin monet olivat siitä jutuissaan avautuneet. Että pitkällä reissulla jossain välissä tulee tarve pysähtyä ja olla vain paikallaan. Tulee tarve ottaa lomasta lomaa. Etenkin, jos reissu tarkoittaa liikkumista paikasta toiseen uusien ja taas uusien kokemusten sekä nähtävyyksien perässä. Vaikka se kuinka huikea olisikin. Myönnettävä se on, vaikka ihan nolottaa ääneen julkilausua. Näinkin ainutkertaisesta ja aivan mielettömästä reissusta tarvitsee taukoa.

Kun tämä kolmehenkinen perhe lähti kiertämään maapalloa joulukuun 2016 alussa kylmän, pimeän ja kiireisen syksyn jäljiltä, oli edessä aivan ainutlaatuinen reitti ison unelman toteuttamiseen. Teimme irtioton töistä, otimme lapsen reissukouluun eli kotiopetukseen ja lähdimme reppureissaamaan puoliksi suunniteltua reittiä vain muutama varaus tai lippu taskussa.

Ensimmäiset seitsemän viikkoa, reilut 50 päivää kiersimme Karibiaa saarihypellen sekä Väli-Amerikkaa muun muassa espanjan kieltä opiskellen. Olimme saapuneet yhdeksänteen maahamme päivänä numero 51. Keskimäärin olimme viettäneet noin 7 päivää eli viikon verran kussakin maassa. Ja kussakin maassa olimme tehneet runsaasti päiväretkiä sekä yöpyneet eri paikkakunnilla yhteensä 15 eri majoituksessa – eli keskimäärin kahdessa per viikko.

Kahdeksantena viikkona he lepäsivät

Kahdeksannen viikon ja sitä myötä yhdeksännen kohdemaamme valintakriteerinä oli aurinko, lämpö, meri, uima-allas, oma keittiö = huoneisto ja helppo suht edullinen kohde. Teimme pitkään harkintaa ja selvitimme vaihtoehtoja sekä Belizen että Costa Rican välillä. Molemmat maat olivat jo aiemmin reittiä suunnitellessa vaihtoehtoisia maita Panaman lisäksi, sillä tiesimme, ettemme millään tule ehtimään niihin kaikkiin kunnianhimoisista siirtymisistämme huolimatta.

img_20170122_124109_884

Valintamme kohdistui Belizeen ja tarkemmin ottaen maan edustalla sijaitsevaan saaristoon maailman toiseksi suurimman koralliriutan kupeessa. Saareksi valikoitui suosittu Caye Caulker sen saavutettavuuden ja majoitussaatavuuden perusteella – varasimmehan sekä lentoliput että majoituksen vasta edellisellä viikolla Guatemalasta… Caye Caulkerista on oma juttunsa täällä , joten en sitä kohteena hehkuta tässä enempää. Meille valinta oli kuitenkin aivan täydellinen tarvettamme ajatellen.

IMG_20170209_101051.jpg

Varasimme alunperin huoneistohotellin rannasta uima-altaalla kymmeneksi yöksi. Loppupelissä kun olimme paikkaan viehättyneet ja ääneen loman tarpeemme myöntäneet jatkoimme saarella oloa vielä kahden lisäyön verran. Pieni saari oli aivan täydellinen levon tarpeemme kannalta. Saarella ei vain yksinkertaisesti voinut tehdä liikaa asioita, ellei sitten olisi sijoittanut erilaisiin päiväretkiin lähisaariin ja merialueille!

Katso Leevin 7v videoblogiBelizestä youtubessa tästä

Seitsemän viikon ja kahdeksan maan sekä 15 eri majapaikan jälkeen olimme melkoisen uuvuksissa kaikki kolme. Olimme puhki uuden oppimisesta. Emme jaksaneet kiinnostua samalla intensiteetillä uusista paikoista, perehtyä taas uuteen outoon ja vieraaseen kulttuuriin, tapoihin, kieliin, valuuttakursseihin, karttoihin, majapaikkoihin, kuljetusmuotoihin, turvallisuusasioihin, ruokapaikkojen ja kauppojen metsästämiseen tai mihinkään muuhunkaan reissaamiseen liittyvään pakolliseen asiaan. Yksi suurimmista: olimme totaalisen kyllästyneitä ravintolaruokailuun etenkin kun aiemmissa kohteissa ei hygeniasyistä voinut syödä raikkaita salaatteja. Voi kuinka hyvältä tuntuikaan taas syödä tavallista, yksinkertaista ja edullista itsetehtyä kotiruokaa!

Kuvat: Turneellamme olin jo ihan tykästynyt papuihin, joita esimerkiksi Guatemalassa syödään niin aamupalalla, lounaalla kuin illallisellakin. Siitä innostuneena teinpä minäkin mustapapumuhennosta! Ja välillä ihasteltiin merihevosia saaren pienessä merihevosreservaatissa =)

Lähes kaksiviikkoinen taukomme matkustamisesta kului käytännössä lukien, uiden, snorklaten, leväten, ruokaa laittaen, lenkkeillen (samoja reittejä pienellä saarella) ja saaren sekä turkoosin meren kauneutta vain ihastellen. Kuinka rentouttavalta tuntuikaan uppoutua hömppäkirjallisuuden sivuihin. Tai vain tuijotella uskomattoman monisävyistä merta ja seurata pelikaanien sekä fregattilintujen liitelyä kalastajien herkkupalojen toivossa. Tai tehdä päivittäinen pieni kävely tutkimaan olisiko tänään merihevoset reservaatissa pinnassa ja hakea suklaajäätelö kulmakaupasta? Ja viestitellä ja ottaa videopuheluyhteyksiä kotiin läheisten kanssa…

Tätä kirjoittaessa olemme siirtyneet jo kohdemaahamme numero 10 (Peru) ja sen suomiin uskomattomiin mahdollisuuksiin. Reissuakut on ladattu ja taas jaksaa perehtyä, etsiä, tutkiskella ja innostua niistä huikeista kokemuksista, elämyksistä ja paikoista, joista ikuisesti kiitollisena saamme reissullamme nauttia! Myönnettävä se on, tauko tuli todella tarpeeseen. Siitä viisastuneena emme tule reissumme tulevia etappeja ehkä yhtä tiuhaan kahmimaan, vaan muistamme ottaa väliin riittävästi ei-tehdä-mitään -päiviä ja viikkojakin. Ja myönnettävä on sekin, että alituinen liikkuminen noinkin tiuhaan syö matkabudjettia ihan hurrrjaa vauhtia… Ja vertailun vuoksi: lähes kahdenviikon kustannukset leposaarellamme olivat puolet pienemmät kuin yhden viikon kustannukset aiemmissa kohteissamme!

(mm. Karibian kustannuksista juttu täällä: )

Reissu jatkukoon ( ja väliin tauot poikineen).

Onko sulla kokemusta vastaavasta reissuväsymyksestä?
 

dav

Advertisements