Moni perhe on varmasti haaveillut reissusta tarunhohtoiseen kadotettuun inka-intiaanikaupunkiin Perussa. Samaan aikaan varmasti mietityttää matkaan liittyvät haasteet saavutettavuuden ja ennen kaikkea korkeuserojen sekä paikan turvallisuuden näkökulmasta. Machu Picchu, yksi maailman seitsemästä ihmeestä, on loppujen lopuksi melko lapsiystävällinen. Kokemus on takuuvarmasti huikea – mikäli kanssamatkustava lapsesi ei ole yllättäen säntäilevää tyyppiä.

dav

Mystinen hylätty ja uudelleen restauroitu inkakaupunki sijaitsee vuoren huipulla 2450 metrin korkeudessa meren pinnan yläpuolella. Päästäkseen sinne, on juurelta kiivettävä noin 450 metrin matkan huipulle. Ja toki muutama muu etappi, jotta tuon mystisen vuoren juurelle edes pääsee. Machu Picchu -kylään eli Aguas Calientesiin ei nimittäin juurikaan ole vaihtoehtoisia reittejä. Tyypillisin reitti on saapua vanhaan inkapääkaupunkiin Cuscoon lentäen ja sieltä joko junalla koko matka Aguas Calientesiin tai vaihtoehtoisesti autolla tai pikkubussilla Ollantaytamboon ja loppumatka junalla. Me valitsimme jälkimmäisen.

dav

Machu Picchulle pääsee myös kävellen, eli vaeltaen nostalgista inkojen kulkureittiä Inca Trailia. Reissuun tarvitaan erittäin hyvä kunto (ja hyvä kehon totuttelu vuoristoilmaan ennen vaellusta) ja monta päivää aikaa. Lapsen kanssa näkisin vaihtoehdoiksi hyväkuntoisen vähän isomman lapsen, joka on tottunut vaeltaja tai sitten reippaasti pienemmän kuljetusrinkassa kulkevan. Me emme ole telttailevaa tyyppiä vaikka pitkistä kävelyistä pidämmekin, emmekä olleet maailmanympärysmatkallemme lähteneet vaellusvarustein. Mutta olen lukenut reitin vaeltavista perheistä ja matka on varmasti aivan mieletön elämys. Samoin yksi vaihtoehto on mennä esimerkiksi taxilla, vuokra-autolla tai pikkubussilla Hidroelectricaan ja kävellä sieltä vanhoja junaraiteita pitkin noin kahden tunnin matka.

Turvallisuus ja korkeuserot

Viittasin aiemmin säntäilevään lapsityyppiin. Matkustavia vanhempia on erilaisia, mutta henkilökohtaisesti en ehkä olisi pystynyt nauttimaan tästä ainutlaatuisesta paikasta niin paljon kuin nyt, jos mukana matkaava lapseni olisi ollut vilkas ja päättömästi säntäilevä noin 3-5-vuotias. Vaikka meidän melko rauhallinen Leevi-poika nyt juuri on aika täydellisen ikäinen (7, kohta 8-vuotias) tutustumaan ja innostumaan paikasta, en hänenkään kanssa olisi vielä pari vuotta sitten tähän paikkaan lähtenyt. Kaupungin rauniot nimittäin sijaitsevat todellakin korkean vuoren huipulla ja kolmeen suuntaan on noin 450 metrin käytännössä pystysuora pudotus. Kaiteita on vain ihan muutamassa kohtaa, mutta eivät nekään lasta pidättelisi. Lisäksi koko rauniokaupunki on luonnollisesti kivistä rakennettu, joten nousuja ja laskuja eri mittaisilla kiviportailla ja äkkijyrkillä erimittaisilla pudotuksilla on paljon.

Me ihastelimme ja seikkailimme alueella yhteensä 4,5 tuntia, joten homma vaatii kaikilta myös kärsivällisyyttä, jaksamista, eväitä ja hyvää rakkoa, sillä itse alueella ei ole lainkaan vessoja. Mutta, Leevi ei siis suinkaan ollut ainut lapsi alueella, vaan melkein kaiken ikäisiä lapsia näkyi ihan pikkuvauvoista varhaisteineihin ja hyvin näytti kaikilla sujuvan. Ehkä vauvalle kuitenkin kantoliinan tai -rinkan ottaisin, en kantaisi sylissäni kuten osan näin tekevän. Juurikaan noin 3-5 -vuotiaita ei näkynyt.

Katso Leevin esittely Machu Picchusta youtubessa!

Toinen seikka äkkijyrkkien pudotusten lisäksi on korkeusero, joka tuo tullessaan sekä polttavan auringon (ollaanhan lähempänä aurinkoa!) että vuoristotaudin oireineen. Meille osui täydellinen sää: pilvinen, mutta kirkas. Ei satanut, muttei suoraan porottanutkaan. Silti saimme poskipäät melkein palamaan aurinkorasvasta huolimatta. Porottava aurinko vähentää jaksamista ja toisaalta kova sade tuo omat vaaransa liukkauksineen ja maanvyöryriskeineen.

Vuoristotaudin oireita saa ilmeisesti suurin osa ihmisistä 2,5 kilometristä (merenpinnan yläpuolella) lähtien. Kun suurin osa tyypillisistä Machu Picchulle vievistä reiteistä kulkee ensin Cuscon kautta, saa suurin osa seikkailijoista osakseen oireet pääkipuineen, huimauksineen ja pahoine oloineen.  Cusco sijaitsee nimittäin jopa 3,4 kilometrin korkeudessa ja korkeuserovaihtelun päivittäinen suositus on on vain n 300 metriä. Elimistön tulisi siis antaa tottua eroon rauhassa ja vähitellen lisätä korkeutta. Yksi vaihtoehto, jonka mekin valitsimme, on saapua Cuscoon ja lähteä välittömästi alemmille maille kohti Machu Picchua. Me valitsimme tukikohdaksemme noin 60 kilometrin päässä sijaitsevan viehättävän 2,9 kilometrissä sijaitsevan inkakylän Ollantaytambon (josta tulossa juttua erikseen, samoin vuoristotaudin oireista ja lääkityksestä tarkemmin!).

Vuoristotautiin on olemassa ennaltaehkäisevää ja oireita lievittävää lääkitystä (aikuisille soroichi-pillerit, lapselle eri mm matkapahoinvointiin soveltuvaa). Lääkitys lieventää oireita, mutta ei poista riskiä tai taudin vaaraa. Tautihan voi olla jopa hengenvaarallinen, joten oireita on kuunneltava tosissaan. Oireita lievittäviä kokapensaan lehtiä (josta kemiallisesti muunneltuna samannimistä huumettakin valmistetaan) on tarjolla jo Cuscon lentokentällä ja yleisin tapa katkeran makuisen lehden pureskelun sijaan on kokateen juominen. Myös erimuotoisia karkkeja on tarjolla teen lisäksi. Mutta lapselle tämä ei tietenkään ole suositeltavaa, joten lapsen oireita ja tuntemuksia on kuunneltava herkemmin! Meillä on Leeville oireita lievittävää lääkettä varmuuden vuoksi mukana, mutta käyttöä sille ei ole ollut – poika nähtävästi sietää erovaihtelua paremmin! Tärkeää on ottaa rauhallisesti, levätä, juoda paljon vettä ja antaa elimistön tottua. Voitte varmasti kuvitella miten liikkuvan lapsen energiavarastojen tyhjennystä riitti heti kun päästiin vähän matalammalle maalle?!!

hdr
Eväät on kova juttu Machu Picchulla. Kaupungin porttien ulkopuolella on ravintola, mutta voitte kuvitella hintatason…

 

Mitä tämä ainutlaatuinen elämys maksaa?

Maksaahan se. Ei yhtä maailman ihmeistä liene tarkoitettukaan nk. halvalla nähtäväksi. Alueen ja itse raunion ylläpitämisestä sekä suojelemisesta pitääkin olla valmis pulittamaan taaloja tai soleja. Lippuhinnoissa ei ole oikein valinnanvaraa, mutta majoitus ja ruokailu on tietysti se, jossa budjettiin voi itse vaikuttaa. Majoitustarjontaa ja kapasiteettia on runsaasti sekä Cuscossa, Ollantaytambossa että Aguas Calientesissa – sekä todella edullisista 10€/ yö koko porukalle majoituksista lähtien. Hyviä tarjouksia saa etenkin nk. sadekaudella (marraskuusta huhtikuuhun), kun taas kuivakausi (Suomen kesä ja syksy) ovat todella ruuhkaiset ja hinnoiteltu sen mukaan. Me löysimme aivan idyllisen ihanan Bed&Breakfast-majoituksen koko tähänastisen reissumme parhailla sängyillä & peitteillä (!) sekä maukkaalla aamiaisella keskihintaiseen veloitukseen 43€/yö meiltä kolmelta yhteensä.

Lennot: meno-paluu lentotarjouksia eri reittejä pitkin saanee Helsingistä Limaan vaihdellen useammasta satasesta tuhansiin. Hinta on ajankohdasta, lentoyhtiöstä ym reittivalinnasta riippuvainen. Nopea katselmus antaa yhdellä välilaskulla n 770 € / henkilö. Lentäminen Limasta Cuscoon sen sijaan on edullista: meno-paluu tunnin suoralla reittilennolla 120 €/hlö.

Bussilla Cuscosta Ollantaytamboon: paikallisella pikkubussilla (siisti, ilmastoitu, toimiva, melko uusi, turvallisen oloinen ja systemaattinen) Cuscosta Ollantaytamboon hurauttaa parissa tunnissa. Meiltä kolmelta laukkuinemme veloitettiin yhteensä 30 solea, eli noin 8 euroa. Tähän aikaan vuodesta eli tammikuusta huhtikuun loppuun junayhteyttä Cuscosta suoraan Aguas Calientesiin ei ole, joten matka on taitettava muutoin. Pikkubussi on edullisin, yksityinen taksi kalliimpi, mutta ilmeisesti noin 30 jenkkitaalalla järjestyisi. Kuivalla kaudella junayhteys toimii ja kannattaa varautua pulittamaan meno-paluulipusta yli 300 euroa per henkilö (!). Kannattaa myös huomioida, että ainakaan junat eivät ota ainakaan loppupään reitille 5 kg käsimatkalaukkua suurempaa, joten isommat laukut on laitettava säilytykseen (johon mahdollisuuksia tarjoavat monet, mm lentokentälläkin).

Junalla Ollantaytambosta Aguas Calientesiin: muuta vaihtoehtoa ei patikoinnin lisäksi ole. Eli junalla on mentävä ja meiltä kolmelta yhteensä meno-paluuliput maksoivat yhteensä 430 jenkkitaalaa. Hinnat vaihtelevat hieman riippuen junatyypistä ja lähtöajasta. Me valitsimme mennessä kalleimman PeruRailin vistadome-junatyypin (89USD/aikuinen/pelkkä meno) ja saman tullessa (82USD/aik/paluu). Hintaan sisältyi juoma- ja välipalatarjoilua ja tullessa myös musiikki- ja tanssiesitys. Lapsen lippu (2-15v) oli 50% aikuisen lippuhinnasta. Vistadome oli hieno kokemus, sillä junan puksuttaessa puolitoistatuntisen matkansa halki korkeiden lumihuippusten vuorten solien, Ollantaytambo-jokea myötäillen ja välillä jopa sademetsän halki tiukoissa mutkissa olivat junan (puhtaat!) lasitetut sivu- ja kattoikkunat huima lisä kokemukseen.

 

Pääsyliput Machu Picchulle: liput on suositeltavaa hankkia etukäteen netistä, virallisista kulttuurikeskuksista tai matkajärjestäjän kautta. Etenkin kuivalla kaudella vierailijoita on todella paljon joka päivä ja alueelle pääsy on rajoitettu eroosion, turvallisuuden ja muun säilyvyyden vuoksi 2500 vierailijaan per päivä. Netistä löytyy reaaliaikainen laskuri, joka näyttää päiväkohtaisen jäljellä olevien lippujen määrän. Sadekaudellakin vierailijoita näyttää käyvän 1000-2000 per päivä. Lippuja voi yrittää ostaa etukäteen netistä, mutta olen kuullut paljon ulkomaisten luottokorttien toimimattomuudesta virallisella sivustolla. Lisäksi lippu tulee printata mukaan dokumentiksi – näyttökopio ei riitä. Lippu on myös päiväkohtainen, eli tietylle päivälle ostettua ei voi käyttää muuna päivänä. Machu Picchu ja Wayna Picchu -vuorille (vieressä olevat huiput) voi ostaa erikseen lipun, mutta niille päästetään vain 200 vierailijaa päivässä aamun kahdessa ryhmässä. Reitin etäältä nähneenä en ehkä lapsen kanssa tuolle lisävuorelle kiipeäisi. Netistä ostettuna peruslipun hinta näyttää olevan 70 USD/aikuinen (päivälippu, Machu Picchu kaupunki). Matkajärjestäjä lisännee hintaan oman palkkionsa 10-30%. Tässä ilmainen vinkki sadekaudelle: peruslipun voi ostaa Machu Picchun juurelta kulttuurikeskuksesta hintaan 152 Perun solea (n. 48 USD, vain käteinen ja solet käyvät)! Toinen hyvä uutinen: alle 8-vuotias lapsi pääsee maksutta sisään alueelle!

Bussi vuorelle: vuoren juurelta Aguas Calientesista on vielä se n. 450 metrin nousu kaupunkiin. Sen voi taittaa kävellen nousten kiviportaita ko. matkan, ja todella jyrkkää nousua (varaudu kuitenkin, että nousuja ja käveltävää on itse alueellakin!). Tai sen voi istua jännittäen serpentiinitietä mutkittelevan pikkubussin kyydissä meno-paluuhintaan 24 USD/aikuinen, 12/lapsi.

img_20170211_095922

Muuta huomioitavaa: Machu Picchulle päästäkseen tarvitaan joka paikassa passi. Kopio ei siis käy, vaan kirjanen on kannettava mukana ja sitä myös näytetään monessa kohtaa. Edes pikkubussiin ei saa lippuja ilman passia. Sinänsä hyvä, että ovat tarkkoja arvokkaan kohteen varjelemisen ja turvallisuuden suhteen. Jossain vaiheessa homma ilmeisesti levisi, ja nyt ovat tiukentaneet merkittävästi. Riskejä on silti paljon ja rajoitteita voi ilmaantua lisää koska tahansa.

Sadekausi voi tarkoittaa todella kovaa sadetta ja paljon. Tätä kirjoittaessa Perussa on julistettu kolme aluetta hätätilaan tulvien ja maanvyörymien vuoksi. Sadekausi ei kuitenkaan välttämättä tarkoita jatkuvaa sadetta tai että koko vuoristoalueella sataisi. Machu Picchu on lisäksi siitäkin sen verran mystinen ja tarkoin valikoitu paikka, että pilvet pääosin myös kiertävät kaupungin vuorten ympärillä. Laaksossa voi siis sataa ja itse kohteessa olla mitä parhain sää!

Kaikkinensa, Machu Picchu on todellakin yksi maailman ihmeistä. Lapsen kanssa täysin toteutettavissa, mutta henkilökohtaisesti varmistaisin, että pystyn vanhempana myös itse nauttimaan täysillä kohteen kaikista puolista. Lapselle kaupungista löytynee raunioiden lisäksi myös muuta tutkittavaa, nimittäin eläimiäkin alueella on!

img_-pmvsna

Advertisements