Päässä tykyttää, huippaa, haukon happea, syke kohoaa ja hengästyn pienestäkin liikkumisesta. Raskaana viimeisilläni?  No en sentään, vaan korkeanpaikanleirillä vuoristossa Perun Andeilla. Vuoristotauti on täällä yleinen oloa vaikeuttava asia, jonka oireet pitää ottaa vakavasti. Vaikka olisi ihan vain matkailemassa eikä niinkään urheiluleirillä.

Me vietimme Perun Andeilla viikon “korkeanpaikanleirillä” tutustumassa mihinkäs muuhun kuin historiallisiin inka-kaupunkeihin ja tietenkin – Machu Picchuun. Maisemat ovat henkeäsalpaavat (ilman vuoristotaudin oireitakin 😉 ja ilma on väreineenkin jotenkin mystinen. Inka-intiaanien perimä näkyy vahvana joka paikassa väreineen, eläimineen, perinteisine pukeutumisineen ja raunioineen. Paikan kanssa käsikynkkää tulee ikävä kyllä tuo vuoristotaudin oireet, sijaitseehan suurin osa kylistä erittäin korkealla yli 5 kilometriä korkeiden lumihuippuisten vuorten sylissä.

Vuoristotaudin (altitude sickness) oireita saa lähes jokainen kun korkeutta alkaa olla 2,5 kilometriä meren pinnan yläpuolella ja sen yli.  Oireet johtuvat elimistön vaikeuksista sopeutua rajuihin korkeuserovaihteluihin. Toisilla se iskee pahemmin, toiset pärjäävät pienillä oireilla ja joillekin ei tule niitä juuri lainkaan. Eli erittäin yksilöllistä. Lievien oireiden ja oireita lievittävien helpotusten kanssa täällä hyvin pärjää, mutta vakavimmillaan tauti tarvitsee sairaalahoitoa ja voi olla hengenvaarallinen. Oireet eivät iske heti – esimerkiksi muutaman tunnin tai yhden päivän aikana oireet eivät välttämättä vielä pääse pahenemaan, vaan ovat ilmeisesti toisen nukutun yön aikana tai jälkeen usein pahimmillaan!

Mistä sitten helpotusta? Taudin oireisiin on useita helpotuksia, niistä kuvausta ohessa. Suositeltavin lienee kuitenkin antaa elimistön rauhassa sopeutua korkeuseroihin – suositus on jopa vain 300 metriä vuorokaudessa! ja silti suurin osa matkaavista lentää tälle alueelle tullessaan suoraan vanhaan inkojen pääkaupunkiin Cuscoon, joka sijaitsee 3,4 kilometrin korkeudessa. Siinä on monella kroppa ihmeissään! Tärkeintä on levätä ja välttää turhaa tai ylipäätään fyysistä rasitusta (josta syystä taksi alle matkatavaroiden kanssa on aika kova juttu…).

Lue Cuscon juttu tästä!
Ja Ollantaytambon juttu tästä!

Koka, koka – kaikissa muodoissa

Koka-pensaan lehdet ovat kaikissa muodoissaan yleisimmin käytetty helpotus vuoristotaudin oireisiin. Pikkubussissa matkatessamme kuskikin pureskeli lehtiä korkeuserovaihteluun. Koka-pensaan lehdistä tehdään toki kemiallisesti muunneltuna toki saman nimistä huumettakin, mutta niin myös Coca-Cola on alunperinkin sisältänyt salaisella reseptillä tätä ainesosaa. Intiaanit ovat pureskelleet kokalehtiä aikojen saatossa ihan päivittäiseen pellolla jaksamiseen, koka kun antaa myös energiaa ja vie nälkääkin pois. Lapsille sitä ei toki sovi antaa, vaikka paikalliset lienevät lapsesta asti karkkeja maiskutelleet…

Koka-lehtiä nautitaan yleisimmin teen muodossa, mutta esimerkiksi inka-pääkaupungissa Cuscossa loppujen lopuksi kokalehtiä näkee eniten vain erimuotoisina karkkeina! On minttua, eukalyptystä, hunajaa, toffeeta ja kaikkea mahdollista, joissa perusaine on kuitenkin lehti. Ja sokeri sekä usein kofeiini. Jauhettua lehteä löytyy myslipatukoina, suklaapatukoina, ja vaikka pelkkänä pulverina juomaan sekoitettavaksi. Cuscosta emme edes itse asiassa kaupoista löytäneet itse lehtiä sellaisenaan, vaikka niitä jo lentokentällä saavuttaessa maksutta jaettiin saapuville matkaajille. Lopulta löysimme lehtiä myynnissä Mercado Centralissa eli keskuskauppahallissa. Lähempänä Machu Picchua puolestaan meillä esimerkiksi majatalossa Ollantaytambossa kokateetä oli jatkuvasti vieraille tarjolla maksutta.

img_20170222_202136
Koka-pensaan lehtiä saa vuoristossa Perussa kaikenmuotoisena. Loppupelissä lisähappi on tarpeen jos oireet sitä vaativat. Huom. Chilen puolelta Andeille mentäessä kokatuotteita ei sitten ollutkaan esillä missään!

Pillerit purkista

Vuoristotaudin oireisiin on myös ennaltaehkäisevää ja oireita lievittävää lääkettä ihan purkista pillerin muotoisena. Niiden suositeltava annos on vain kahden päivän kuuri, joten voipi olla, että lisäksi tarvitaan juurikin esimerkiksi koka-lehteä. Vuoristotautipillereitä kutsutaan yleisesti sorochi-pillereiksi ja niitä on apteekeissa myynnissä kautta maan.

Lapselle em. pillereitä ei kuitenkaan voi antaa. Lapsella ei välttämättä vuoristotautia pääse kovin oireilemaan, mutta tarkkana saa olla ja pienetkin olotilamuutokset ottaa vakavasti. Lapselle ainakin täällä Perussa voi antaa ennaltaehkäisevänä tai lievittävänä samantyyppistä pilleriä kuin matkapahoinvointiin tai “liikepahoinvointiin”. Meillä pillereitä oli varmuuden vuoksi pojalle (7v) mukana (ostettiin Limasta ennen vuoristoon saapumista), mutta lopulta annettiin vain yksi annos kun pojalla meni todennäköisesti ihan muusta bakteerisyystä maha sekaisin ja olo vähän heikoksi.

OxyShottia ja menox

Usealle vuoristotauti aiheuttaa nimenomaan hengenahdistusta ja päänsärkyä. Takaraivoa tai ohimoita jomottelee ihan kunnolla ja tuntuu siltä, ettei happi vain riittäisi. Eihän se tietysti tavallaan riitäkään, kun näissä korkeuksissa ilma vain on paljon ohuempi. Tai että vaikka kuinka haukottelee ja huohottelee, tuntuu kuin hukkuisi. Vähän niinkuin sellainen karmea krapulatila, jos tiedät mitä tarkoitan. Pahimmillaanhan vuoristotauti tekee myös pahoinvointia oksenteluineen, joten silloin ollaan jo aika pahoissa oireissa ja syytä ottaa yhteys lääkäriin.

Happivajeeseen on saatavilla helpotusta lisähapesta eli happipullosta. Pulloja on saatavilla apteekeista ja hyvin varustelluista kaupoista. Yhden “OxyShot”-pullosta saat useat shotit ja hinta oli noin 8€/ pullo. Suositeltavaa, jos happivaje alkaa yhtään tuntumaan. Lisähappishotti tuntuu kropassa heti – ihan kuin veri lähtisi raajoissa kiertämään heti (ja reippaamminhan se lähteekin…).

Muita shotteja tulisikin sitten yläilmoissa vältellä! Kuningas alkoholi kun kiihdyttää oireita ja toisaalta saattaa peittää niitä vaarantaen olotilaa taustalla. Vastaavasti mietin itse vuorilla ollessani tupakoitsijoita – vaikea kuvitella kuinka rankalta hengittäminen tuntuukaan, kun se puhtailla keuhkoillakin välillä tuntuu kuin suodattimen läpi hengittelisi…

Vuorilta vastusta ja viisautta?

Ei ihme, että urheilijat käyvät treenaamassa korkeanpaikanleireillä. Jos näissä ilmanaloissa oikeasti pystyy hyvään urheilusuoritukseen, on alas laskeuduttua varmasti ihan superkovakuntoinen! Tällainen taviskin sai kummasti puhtia kun laskeuduttiin se 3,4 kilometria normioloihin. Pojasta puhumattakaan! Tosin ilmanpaineen ja paksuuden vaihtelut toivat mukanaan myös parin päivän päänsäryn. Me palasimme Andeille vielä parikin kertaa Perun visiitin jälkeen Chilestä käsin ja matkalla Andien yli Chilestä Argentiinaan… Molemmat aivan huikeita kokemuksia ja juttua tulossa niistä erikseen.

dav

Mutta ennen kaikkeahan tuolla vuoristossa puhdistuu sielu ja mieli. Elämän arkiset asiat saavat perspektiiviä kun kuljeskelee toistaan vaikuttavampien vuorten lomassa tai vierailee niinkin kauniissa, mystisessä ja legendaarisessa paikassa kuin Machu Picchu. Sitä tuntee  itsensä melko pieneksi yli viisi kilometristen vuorten välissä tallustaessa. Ja väkisinkin miettii mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Ja korkeuserot sekä vuoristotautikin on hanskattavissa, kunhan siihen varautuu ja kehoaan kuuntelee vakavasti.

dav

Karumman ja kuivemman, mutta omalla tavallaan jylhemmän Andien ylitys etelämpänä Chilessä onkin sitten oma juttunsa…

(tulossa juttua bussiretkestä Chilestä Andien yli Argentiinaan!)

Advertisements