Argentiinan tasangolla Pampalla on tasaista puskaa silmän kantamattomiin. Alavalla maalla on aakeaa laakeaa kuin Pohjanmaalla konsanaan, paitsi että aakeaa taitaa olla satoja kilometrejä enemmän. Bussimatka Pampan poikki on melkoinen kokemus. Voisi kuvitella ikäväksi, mutta ei suinkaan. Mutta niin on myös Andien vuoriston ylitys mutkittelevia vuoristoteitä pitkin – reitti, joka ei ole tasaista nähnytkään! Melko luksusmatkailua ja kohtuuhinnalla.

Etelä-Amerikassa ei oikein ole toimivaa matkustajajunaverkostoa. Sitäkin paremmin toimii bussireitistö lukuisine bussiyhtiöineen. Paikallisbusseja on kaupungeissa joka lähtöön, mutta pitkänmatkan bussit muistuttavat juna- tai lentomatkailua bussiemäntineen ja tarjoiluineen. Lisäksi pitkänmatkan bussilla matkustaminen ei ole ylihinnoiteltua, vaan koko mantereen poikki pääsee melko huokein kustannuksin.

Bussiyhtiöitä on useita ja ne tarjoavat bussikyytejä eri palvelutasoilla. Netistä (esim. busbud.com) saat päivittäiset lähdöt, hinnat ja palvelutasovalinnat. Tarjolla on mm perustaso normipenkillä ilman mitään palvelua, puolimakuu snack-tarjoilulla sekä makuuasentoon taipuvat bussit kaikilla mahdollisilla tarjoiluilla. Näissäkin vielä makuutila ja royal-suite versio, joissa mukana kaikki mahdolliset herkut. Hintaerot ova pitkälläkin matkalla vain kymmenkunta euroa palvelutasojen välillä. Kuskea on näillä matkoilla aina kaksi ja korkeammilla palvelutasoilla lisäksi bussiemäntä tarjoilupuolen hoitamassa.

Kaksi suosituimmista bussireiteistä lienevät reitit Buenos Airesista Mendozan viinitilakaupunkiin Argentiinassa eli Pampan tasangon halki sekä Andien ylitys Mendozasta  Chilen puolelle esimerkiksi pääkaupunki Santiagoon. Me matkustimme molemmat reitit toistepäin helmikuussa 2017.

dav

Luonnon vuoristoradalla Andien ylityksellä

Tämä osuus matkastamme oli yksi odotetuimmista. Olimme lukeneet kertomuksia kuinka upea reitti on, mutta olihan se itse koettuna vielä upeampi! Jännitysmomentteja mahtui mukaan, mutta maisemat olivat kyllä kerrassaan henkeäsalpaavat jo ihan sellaisenaankin. Reilun 400 kilometrin matkaan kului noin 9 tuntia (!), josta noin 2 h vietimme Argentiinan rajamuodollisuuksissa korkealla vuoristossa.

Hyppäsimme bussin kyytiin Chilen rannikolla Viña del Marin rannikkokylästä Valparaison naapurista. (Jutut ko. kaupungeista täällä!!) Olimme ostaneet liput edellisenä päivänä bussiasemalta. Netistäkin liput saisi hyvin ostettua, mutta liput pitää tulostaa mukaan. Ilman tulostettua ei todennäköisesti pääse kyytiin. Bussiksi valitsimme Cata Internationalin (ihan sen perusteella, että yhtiön ulkoasu myyntipisteissä näytti kaikkein huolitelluimmalta). Lähtöjä oli useita päivässä, me valitsimme aamupäivän lähdön, sillä halusimme ehdottomasti kokea ylityksen hyvässä päivän valossa. Valitsimme nk. puoli-makuuversion snack-tarjoilulla (joka oli kinkkujuustoleipä, virvokkeita ja kahvia suklaakeksillä). Tämä lippuversio maksoi noin 30 euroa per henkilö. Bussi oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta kuitenkin perussiisti ja hyvin tuntui kulkevan.

Bussi kulki tasaista kyytiä viinitilojen halki sekä Chilen puolella että Mendozan alueelle saavuttaessa. Siihen väliin mahtui noin 200 kilometriä nousevaa ja laskevaa, kiemurtelevaa ja kurvittelevaa tietä vuoristossa. Juurikin nousut ja laskut sekä mäet ja mutkat tekevät matkasta melko hitaan – vauhdin on oltava maltillinen koko ajan. Olimme varmistaneet vuoristoelämyksen vielä valitsemalla kaksikerroksisen bussin yläkerroksesta eturivin ikkunapaikat – eli kuskin yläpuolelta todelliset aitiopaikat!

Mutkitteleva tie nousi aina lähes 4 kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Vuorenhuippuja on siellä täällä isoja ja pieniä. Vuoristonauhassa sijaitsee lukuisia yli 5 km korkeita huippuja, tulivuoria ja lumihuippuisia kuvauksellisia piikkejä. Amerikan mantereen, koko eteläisen pallonpuoliskon ja Andien vuoristonauhan korkein huippu Aconcagua kohoaa reitin varrella lähes 7 kilometriin (6 962 m)! Tie siis kulkee aivan vuoren viertä ja huippu on hyvällä säällä hienosti nähtävissä. Siellä täällä näkee vanhaa junarataa, joka vielä 1970-luvulla oli aktiivisessa käytössä.

IMG-20170219-WA0000
IMG_cmb2hp

Vuoristosta lumisulia kuljettavia jokia virtaa isompaan tietä myötäilevään jokeen, joka Argentiinan puolella on Rio Mendoza. Siellä täällä myös näkee vesireserveja, joista lähikaupungit ja kylät saavat käyttövetensä. Turhan usein matkan varrella näkee muistomerkkejä ja pieniä kappeleita muistuttavia rakennelmia tien uhreille. Vaativa tie – etenkin sateella ja talvikaudella – vaatii veronsa. Kaiteita on mutkissa vain muutamassa kohtaa ja lumi- sekä kivivyöryt vuorilta ovat yleisiä. Rekkaliikennettä on melko paljon. Meidän reitin kuumottavin tilanne oli juuri ennen korkeinta ylityskohtaa sijaitseva serpentiiniosuus kaikkine 28 kurveineen, kun bussimme edellä oleva täysperävaunurekka kadottikin ylimmissä mutkissa yhtäkkiä vaihteen eikä meinannut päästä eteenpäin, vaan lähtikin pakittamaan bussia kohti! Eikä tiessä todellakaan ollut kaiteita…

Argentiinan puolelle saavuttaessa vuoristomaisema muuttui Grand Canyonia muistuttavaksi punertavaksi ja värikkääksi vuorinauhaksi. Tunneleita on niitäkin melko paljon. Mendozan kuuluisalle viinialueelle saavuttaessa maisema muuttui kertakaikkisen tasaiseksi vuorten jäädessä taustalle. Kyyti oli saapunut turvallisesti perille. Lasi paikallista malbecia todella maistui kyydin jälkeen.

IMG-20170219-WA0008

Tasaista kyytiä huristaen yön yli Pampalla

Mendozassa vietettyjen päivien jälkeen (juttu tulossa pian!) hyppäsimme jälleen bussiin ja suuntasimme reitin Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin Atlantin rannikolle. Mendozan sijaitessa Argentiinan läntisellä rajalla vuoriston kupeessa reitti kulkee noin 1000 kilometriä koko laajan maan halki sen itäiselle rajalla eli rannikolle. Kuljimme siten bussilla Tyynen valtameren rannalta Atlantin rannikolle muutamassa päivässä. Tämän matkan valitsimme kuitenkin yön yli matkattavaksi ja bussin palvelutasoksi korkeimman eli “royal suite”. Se tuli tarpeen.

Pampa on tasanko ja aroalue Argentiinan keski- ja itäosissa, Uruguayssa ja Brasilian eteläosissa. Tasankoa peittää tiivis pensas- ja ruohokasvu. Maaperä on viljavaa ja ilmasto lauhkea. Nimi pampa juontuu inkojen perimän eli ketsuan kielestä tasaista tarkoittavana sanana. Täällä laiduntaa Argentiinan kuuluisa pihvikarja vapaana laajoilla luonnontilaisilla laitumillaan gauchojen eli karjapaimenten huomassa. Ei ihme, että argentiinalaiset pihvit ovat maailman mureimpia ja maukkaimpia.

Tarkoituksemme oli valita tällä kertaa yhtiöksi Andesmar (aiempien matkustajasuositusten perusteella), mutta kyseisen yhtiön myyntipisteestä tietyn lähtöajan valitsemalla kyydiksi valikoitui jälleen Cata International (korostan, että olemme matkalla täysin omakustanteisesti ilman mitään yritysyhteistyötä). Tällä kertaa lipuista kannatti maksaa (kustannus noin 85 euroa per henkilö, lapsi maksaa täyden hinnan mikäli matkustaa omalla penkillä). Reitti vien ajallisesti noin 13-17 tuntia riippuen pysähdysten määrästä. Meidän matkamme kesti noin 14,5 tuntia, lähtö oli 17.30 illalla ja saavuimme Buenos Airesiin seuraavana aamuna n. klo 9.

dav

IMG_20170310_212627

Korkeamman palvelutason kahden kerroksen busseissa matkustajia on vähemmän, sillä penkit ovat muhkeita isoja penkkejä, jotka taittuvat lähes kokonaan makuuasentoon ja yhdessä rivissä penkkejä on kolme. Jokaisella on lentokonepöytää vastaava taso, oma tv-ruutu kuulokkeineen, tyyny ja peite sekä verhot, joilla saa yksityisyyttä. Elokuvia oli valikossa useita uudempiakin – tosin kaikki dubattu vain espanjaksi.

Meille tarjoiltiin matkalla välipaloista virvokkeisiin ja täydenbaarin juomatarjoiluihin sekä aamulla aamupala että illalla illallinen. Ruoka oli valehtelematta paras mitä olen liikkuvassa kulkuneuvossa koskaan saanut. Runsas ja monipuolinen tarjotin sisälsi kylmää ja kuumaa, mutta itse lämmin ateria peruna ja lihapaisteineen oli runsas ja todella herkullinen – täysin odottamatonta! 12 pistettä ruoasta! Meidän bussiemäntämme ei pitänyt bingoa (mitä ilmeisesti joissain tehdään), mutta kaikki täysikäiset saivat yhtiön oman labelin mukaisen pienen viinipullon avoimen baarin juomien lisäksi.

IMG_20170219_233259_026

Vuorten jäätyä taakse joka puolella siintää viinipellot.
Kaikkinensa erittäin ja yllättävänkin positiivisia olivat molemmat kokemukset. Bussityyppi ja -yhtiövalinnalla on varmasti mukavuuteen merkitystä ja hyviä istumalihaksiahan nämä reitit vaativat. Suosittelemme lämpimästi jos aikaa on käyttää ja lentomatkustaminen kyllästyttää tai budjettiakin pohdit. Bussin ikkunasta näkee maisemia melkolailla eri tavoin kuin lentokorkeuksista.

davdavdav

Advertisements