“Saanks mä parsakaalia?! Mä haluun lisää salaattia. Tää on hyvää.” No tottahan toki. Jos kerran lähes 8-vuotias poikani näin pyytää! Taitaa olla reissu tehnyt osan tehtävästään lapsen kehityksessä. Poikamme lempiruokaa on aina ollut “kala ja peruna”, eli kaikenmuotoinen lohi keitettyjen perunoiden ja kastikkeen – tai vaikka vaan ihan ilman tai voin kanssa. Salaattia ja parsakaalia kotonamme on aina ollut tyrkyllä, mutta vasta nyt poikanen sitä itse haluaa.

Koululla ei liene parsakaalin tai salaatin kanssa muuta tekemistä kuin erilaisten makujen ja ruoka-aineiden maistelu. Reissukoulussa ruoka-aineiden maistelu on ollut enemmänkin erilaisten keittiöiden makuihin tutustumista – meille aikuisillekin! Miltä maistuu mustekala? Etenkin kun olet juuri nähnyt sellaisen kalatorin tiskillä? Tai miltä maistuu kenguru? Tai hai? Tai maailman murein Argentiinan Pampa-tasangon ruohikoissa pulskistunut härkä pihvinä? Maailmanympärimatkamme on ollut paitsi oppimismatka erilaisiin ruokiin, kulttuureihin ja maailman historiaan, myös matka luonnon ihmeelliseen maailmaan niin maanpäällä, vedessä kuin taivaallakin.

Yksi reissumme kohokohdista lapsen näkökulmasta on ollut valasretki Uuden-Seelannin eteläsaaren itärannikolla sijaitsevalle Kaikoura-kanjonille. Lähes 20-metristen kaskelottien näkeminen niiden luonnollisessa elinympäristössä on huikea kokemus, jonka myötä esimerkiksi Leevi-pojallamme halu meritutkijaksi on vain vahvistunut. Etenkin kun olimme sattumalta bonganneet juuri aidon kaskelotin luurangon Karibialla ja nyt näimme elävän sellaisen meressä. Australiassa perehdyimme historialliseen valaanpyyntiin, jota toteutettuun aikanaan miekkavalaiden avustuksella. Pyynnistä, josta siis vain museossa nykyään kerrotaan. Meritutkimusta poika haluaisi tehdä Etelämantereella, jonne tällä reissulla pääsimme lähimmäksi vain lentokoneella lennolla Argentiinasta Uuteen-Seelantiin. Mutta Antarctica on hyvä unelmakohde meille kaikille!

Eläimiä olemme nähneet erikoisia niin luonnossa kuin eläintarhassa ja ruokatorin tiskilläkin. Valaiden lisäksi Australia tarjoaa erikoisuuksiaan ihan pihalle asti kenguruineen, koalineen ja pihan yli lentävine kakadu-papukaijaparvineen. Siinä riittää ihmettelemistä Pohjolan tallustajalle. Australian puskissa näkisi varmasti kaikenmoista muutakin erikoista kengurujen ja vompattien lisäksi, mutta myrkylliset matelijat ja hämähäkit pitävät meidät enemmänkin päällystettyjen polkujen varsilla. Ja isoja hämähäkkejäkin näimme ihan Sydneyn luonnontieteellisen puutarhan puskissa verkkoineen! Ja käärmeitä sekä muita matelijoita puistoterraarioissa. Toisaalta Etelä- ja Väliamerikassa näimme vuoristolaamoja ja apinoita viidakossa. Ja sukelsimme keihäsrauskujen kanssa Meksikossa, jossa myös snorklasimme sateenkaarikalojen kanssa. 

Kulttuurimatka historiaan ja erilaisuuksiin

Kiehtovaa koko ryhmällemme on ollut nähdä eri puolilla maailmaa alkuperäisväestöjen perimää ja tutustua historiaan ihan paikoissa kulkien kuin museoissakin. Intiaanikansojen perinteiset tavat ja julmakin historia on lapselle kiinnostavaa kun pystyy suhteuttamaan asioita tähän päivään. Olemme äimistelleet miten intiaanikansaa vielä tänäkin päivänä nukkuu riippumatoissa maalattiatiamökeissään tai miksi joissain maissa tytöillä ei vieläkään ole oikeutta käydä koulua. Olemme etsineet kadonnutta intiaanikaupunkia vuorilta, perehtyneet mitä ohut ilmanala vuoristossa voi keholle tehdä. Tai miksi vatsa voi mennä niin usein trooppisissa maissa sekaisin eikä vettä voi missään nimessä hanasta juoda vaan kannamme sen pulloissa kaupasta. 

Olemme kiipeilleet linnakkeilla, joita kolonialistit ovat löytöretkiensä jälkeen siirtomaihin rakentaneet ja tutkiskelleet purjelaivoja, joilla Australia ja Uusi-Seelanti löydettiin, huuhtoneet kultaa Australian 1850-luvun kultaryntäyksen hengessä ja ihailleet linnunrataa Uuden-Seelannin taivaalla valosaasteen puuttuessa. Olemme uineet maanalaisissa luolissa ja monen valtameren tyrskyissä. Ihmetelleet rugbyn suosiota täälläpäin maailmaa, jossa kaikki on ihan väärinpäin, kun aurinkokin laskee väärään suuntaan ja vesi pyörii viemärissä ihan toiseen suuntaan kuin kotona. Ja ihmetelleet miten nettiyhteydet voivat olla niin huonoja tai teitä romahtaa maanjäristyksissä.

Ekaluokkalaisen koulutehtävät

Opetussuunnitelman mukaan ekaluokkalaisen tulisi oppia tietyt asiat ensimmäisen kouluvuotensa aikana siirtyäkseen vuosiluokalle 2. Meidän Leevi-reissulaisen ekaluokka on ollut vähän toisenlainen kuin päivittäisessä koulukontaktissa. 

Täytyy myöntää: olemme olleet suhteellisen laiskoja itse koulukirjojen läpikäyntiin ja tehtävien tekemiseen. Kokeitakin pidetty vasta muutamia. Aika ajoin hyvillä nettiyhteyksillä (joita ei lopulta kovin paljon ole!) olemme käyneet digimateriaalia läpi verkon yli, mutta pääosin harjoitelleet kirjoittamista aapisen tehtäväkirjaan ja laskutehtäviä eniten päässälaskuna. Eiköhän tuo poikanen ehdi ihan riittävästi elämässään istua siellä koulunpenkillä niitä tehtäviä tekemässä. Nauttikoon hänkin tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta ❤ Olkoon reissumme loppuosa myös yhtä tutkimusretkeilyä!

Advertisements