Mistä tietää että on saavuttanut maksimaalisen rentoutumisen ja onnellisuushuipun? Entä mistä tietää onko sapattivapaa oikeasti ollut hyödyllinen, maksanut itsensä takaisin? Sen tietää sillä hetkellä, kun tajuat eläväsi kuin sadussa huoletonta elämää maailmanympärimatkan kuplassa. Tajuat sen juuri sillä hetkellä kun tapaat tai juttelet ihmisten kanssa, jotka eivät elä samassa kuplassa. 

Sapattivapaan taustalla on useimmiten todellinen tarve pitää tauko normaalista arjesta. Niin meilläkin oli. Intohimomme matkustamiseen, unelmamme pitkästä ja vuosien stressaavat työrupeamat antoivat sopivan kimmokkeen toteuttaa maailmanympärimatkan juuri nyt. Reissun alussa jo parin viikon levon jälkeen koitti vapauden tunne. Mutta vasta nyt viiden ja puolen kuukauden matkustamisen jälkeen tajuaa todella elävänsä kuplassa kaukana arjesta. Ja miten sen tajuaa?

Tajuat sen siitä, kun ainoat “huolen” aiheet kutakuinkin ovat sopivan hinnan löytäminen seuraavalle majoitukselle tai lennon buukkaaminen haluamaasi kohteeseen. Kun ei tarvitse murehtia mitä laitat päälle, riittääkö hiuslakka, mitä syödään, missä nukutaan, milloin mennään sinne ja tänne ja onko sekin nyt tehty ja hoidettu. Asiat aina järjestyvät, eikä murehtimalla sen kummemmaksi muutu. Ei tarvitse murehtia huomisesta. Sieltä se tulee. Ja voit silti ottaa iisisti. 

Kun ei tarvitse murehtia sairasteluista, kun olet välttänyt pahimmat fyysiset talvilentsut ja virukset, puhumattakaan stressipohjaisista oirehtimisista ja jaksamisesta. Toki pari pientä jonkinlaista lentsun tynkää, pientä meri- ja vuoristotautioirehtimista sekä tropiikin epämääräistä pientä vatsavaivaa on ollut, mutta toistaiseksi ei sen suurempaa. Runsaasti lepoa, hyvää unta, lämpöä ja valoa, hyvää ruokaa, liikuntaa, inspiroivaa kulttuuria ja ystäviä sekä perhettä. Ja hyvää luettavaa, joka pistää sinut kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä. 

Kun tajuat nukkuneesi riittävästi ja hyvää unta. Kun tiedostat, että voit nukkua seuraavana yönä hyvin jos yksi yö meni vähemmillä unilla. Ettei tarvitse herätä aamun pikkutunneilla miettimään tekemättömiä työtehtäviä tai isompaa kuvaa. Useimmiten juuri tekemättömät työt tai käsittelemättömät (ja hyväksymättömät) asiat kuormittavat eniten aiheuttaen stressiä.

Kun jaksat innostua ja fiilistellä huikeita paikkoja, maisemia, tilanteita, eläimiä, ihmisiä, kokemuksia jne. Ja kun tajuat, että paikoista tai kohteista ei kuitenkaan mitenkään pysty näkemään kaikkia. Kun hyväksyt sen ja tajuat, että paikkaan voi palata uudestaan. Ja tiedostaa kulttuurien, maiden ja ihmisten tapojen erilaisuudet. Ja silti olla hermostumatta asioiden toimimattomuuteen. 

Kun tunnet ja tulet toimeen matkakumppaniesi kanssa niin hyvin, jaatte samankaltaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, ettei anna tilanteiden, väsymyksen tai nälän nostaa liian kovaa ärtymystä. Ja kun tajuat, että juurikaan vaikkapa nälän aiheuttamaa kiukkupuuskaa ei ole järkevää purkaa kanssamatkustaviin rakkaimpiisi. 

Kun tajuat, että sinulla on juuri täydellinen kumppani jakamaan tällaisen ainutlaatuisen kokemuksen. Ja kun tajuat, ettei meistä kukaan ole täydellinen ja ettei typerien pienten ärsytysten takia kannata altistua massiivisille räjähdyksille tai tehdä asioista tietentahtoen liian vaikeaa. Että ihan tavallinenkin on hyvää ilman ääripäiden hakemista. Ettei mitään tai ketään tulisi pitää itsestäänselvyytenä, vaan olla kiitollinen ja nöyrä sen edessä mitä kaikkea elämässäsi on. 

Silloin voit elää täysillä maailmanympärimatkasi kuplassa. Nauttia jokaisesta hetkestä niin kauan kuin elämää kuplassa kestää. Antamatta kotiinpaluun jälkeisen “mitä sitten” -ahdistuksen iskeä vielä ainakaan. Vaan nauttia elämästä täysillä just nyt tässä hetkessä. Tässä upeassa ja rennossa kuplassa. 

Zen painottaa vahvasti meditaatiota, oman buddhaluonnon havaitsemista ja omakohtaisen tietämyksen kehittämistä, jotta sitä voidaan käyttää hyväksi arkielämässä. ” (wikipedia)

Post in English here / juttu englanniksi täällä

Advertisements