Matkustimme ympäri maailman. Ja nyt palaamme kotiin. Itku meinaa päästä, pääosin kahdesta syystä. Ensinnäkin harmituksesta, että tämä ihana pitkän ajan reppureissaaminen päättyy. Mutta toiseksi ilosta, että kohta näemme yli puolen vuoden reissun jälkeen kaikki ihanat rakkaat, meille tärkeät läheiset.
Olemme reppureissanneet maapallon ympäri viime joulukuun alusta lähtien, eli noin 6,5 kuukautta. Maita on kertynyt parikymmentä ja lentokilometrejä reippaasti enemmän kuin nk lyhintä reittiä maapallon ympäri olisi. Kerään reissun luvut erilliseen postaukseen, kun viimeinenkin lento on kotiin meidät kuljettanut. Aivan huikean reissun kokemuksista taas voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan – kokemuksia voi tiivistää, mutta niiden tunnearvoa on silti vaikea kirjallisestikaan kuvata. Jos sanon, että pakahduttavan rikastuttavaa, kuvaa se ehkä tunneskaalan alkua jotenkin.
Reissun viimeiset 9 päivää olemme viettäneet meille rakkaassa Espanjassa, sen koilliskulmassa Kataloniassa. Kaikki muut reissumme kohteet olivat meille täysin uusia myös maina. Reittisuunnitelmaan valitsimmekin tarkoituksella maita, joissa emme ole käyneet tai maiden alueita, joihin on Suomesta käsin hankalampi päästä esimerkiksi juuri niiden etäisyyksien vuoksi.
Mutta miksi siis tuttuakin tutumpi Espanja viimeiseksi kohteeksi? No aivan ensiksikin alkukesä lähes missä tahansa Välimeren kohteessa on vaan hieno. Alunperin Merjan haaveena on ollut viettää alkukesää Ranskan rivieran pienissä kalastajakylissä. Vastaavasti Kataloniasta meille oli aiemmin tuttu vain sen pääkaupunki Barcelona. Ja kun pohdimme lentoreittejä Aasiasta näille nurkille, oli Barcelona selkein valinta lentokohteeksi ihan jo tarjonnan ja hintojen puolesta. Tällä kertaa emme kuitenkaan halunneet jäädä kaupunkiin, vaikka kuinka ihana Barcelona onkin, vaan halusimme hakeutua maaseutumaisempaan ja pienempään kohteeseen. Airbnb-tarjonnasta meille valikoitui tilava huoneisto rannalta pienessä kylässä nimeltään Roses.
Viehättävästä Rosesista (josta tulossa juttu erikseen!) olemme tehneet päiväretkiä lähimaastoon, mutta myös vain huilanneet aikaerorasitusta (6h ero Hong Kongin ja Katalonian välillä) pois. Lisäksi juniorimme sai myös toiseen korvaansa pahan tulehduksen, joka on vaatinut muutaman päivän lähes totaalilepoa. Aasian kuumuus ja tropiikki lienivät parhaita kasvualustoja bakteeritulehduksille, sillä meistä jopa kaksi kolmesta kärsi korvatulehduksesta. Ja eipä ihme jos molemmat ovat Vietnamin resortin altaassa lilluneet korvat vedessä tuntikaupalla… Varuiksi mukana olleet antibiootit ovat siis ihan reissun loppupäässä tulleet todellakin käyttöön! Tulossa pian myös juttu lapsiperheen reppureissumme varusteista – mikä oli tarpeen ja mikä ei…
Paluun hetkellä
Ystäväni kysyi minulta hiljattain viestissä, onko paluuahdistus ja reissukrapula jo iskenyt. On ja ei. Luulen, että pahinta paluuahdistusta lievittää kutkuttavan ihana odotus niistä useista tilaisuuksista ja tapahtumista, joissa heti kotiin paluumme jälkeen tulemme kohtaamaan mukavan yhdessäolon merkeissä ystäviä ja sukulaisia. Kalenterissa on aika monta varausta, mutta toisaalta myös ihanan tyhjää aina heinäkuun loppuun saakka.
Otimme molemmat töistä kahdeksan kuukauden vapaan. Tarkoitus on siis palata töihin taas elokuun alusta. Ihmettelet varmaan miksi emme viihtyisi maailmalla koko tuota kahdeksaa kuukautta, vaan palaamme Suomeen “jo” 6,5 kuukauden jälkeen. No juurikin siksi, että saamme viettää parasta Suomen kesää mökillämme kokonaiset kuusi viikkoa lomaa vielä reissun päälle! Sittenpä vasta ahdistaisikin, jos suoraan reissusta palaisimme arkeen. Tällä tavoin otamme nk pehmeän laskun ja saamme viettää meille tärkeän kesäkuukauden mökillä. Mökki onkin ollut yksi ja ainoa syy, miksi emme koskaan matkusta ulkomaille heinäkuussa muutenkaan.
Reissukrapula iskee varmasti kotiinpaluun jälkeen. Matkamme on ollut mitä huikein – tottakai siitä iskee jonkin sortin krapulainen olo, kuten hyvistä bileistä konsanaan. Eniten ehkä iskee ei niinkään morkkis, vaan tunne toiveesta, että voiko ja saako tällaista koskaan enää kokea uudestaan?! Varmasti saa, mikäli unelmiamme on uskominen…
Näinkin pitkän irtioton aikana asiat saavat perspektiiviä. Arkeen saa riittävästi etäisyyttä, jotta sitä jo jopa hieman kaipaakin. Elämää, sen valintoja ja mahdollisuuksia tulee pohtineeksi harva se päivä. Ehkä isoin kysymys lienee mitä haluaisin isona tehdä… Kun on saanut matkustaessa nähdä välillä vähän elämän karuakin puolta vähemmän kehittyneissä maissa, tulee väistämättä miettineeksi arvojaankin jos ei nyt uusiksi, niin ainakin niiden merkitystä valintoja tehdessä. Ja ainakin tämä reissu on ollut hyvä esimerkki meille itsellemme, ennenkaikkea nyt 8-vuotiaalle pojallemme ja ehkä muutamalle muullekin siitä, että unelmia kannattaa olla ja niitä myös tavoitella. Ne saattavat omilla valinnollasi jopa toteutua!
(Photo credit: Roosa Sintonen)
In English: Last days of our RTW
Tsemppiä kotiin ja arkeen paluuseen, ja nauttikaa Suomen kesästä 🙂 tuo on kyllä fiksu ratkaisu, että teillä on niin paljon aikaa “palautumiseen” ennen töihin paluuta! Kyllä se arki siitä lähtee taas rullaamaan. Mekin haaveillaan nyt työhommista Australiassa tai Uudessa-Seelannissa mutta katsotaan mihin päädytään 🙂
LikeLike
Kiitos 😀 On kyllä kieltämättä ihanaa, että on vielä 6 vkoa vapaita Suomen kesässä 💚 Enemmän kuin normi kesäloma siis vielä edessä!
Ooh, tuo duunikuvio Aussit& Uusi-Seelanti kannattaa ehdottomasti kokea!!! Nyt just siellä on talvi, eli ainakin jälkimmäisessä melko kylmä… Mut kevättä/kesää kohti, eikö?!! Ihan huikeita molemmat! Lähdettäis heti itekin, jos oltais nuorempia 😂
LikeLike
Mukava lopetusraportti reissuosuuden päättymisen tunnelmista. Tervetuloa! Teilläkin varmaan riittää paljon perkaamista tuon reissun kuvissa yms… itselleni jäi tietokantaan, kun suunnilleen on perkaamiset tehty, n 53 000 kuvaa ja videonpätkää. Hyvää käyttöä mökkiajalle. 😀
LikeLike
Hauska lukea blogiasi kun teimme juuri vastaavan matkan! Pituus tismalleen tuo 6,5 kk. Reititkin olivat melko vastaavat. Australia otettiin listalle kun kerrankin oli aikaa mennä sinne asti, Balilla oltiin aluksi ja lopuksi Espanjassa.
Mutta meille kävi niin, että kävimme Suomessa vain myymässä tavaroita ja hoitamassa asioita ja palasimme reppujen kanssa maailmalle.
LikeLike
Kiitos Tanja! Hauskaa, miten reittivalinnat osunut samoihin – toki tällaiselle tulee varmasti valittuakin kohteita, joita nk normireissuilla vaikeampi saavuttaa. Ja vitsit, ootte lähteneet sitten samantien uudelleen maailmalle! Iso peukku!! Kyllä se niin kovin kutkuttelee ja me vanhemmat olisimme kevyesti jatkaneet toisen mokoman, mutta 8v junnulle olis ehkä ollut liian kova. Tai sitten olis pitänyt asettua johonkin niin, että saa edes vähän aikaa nk pysyvämpää samanikäistä seuraa. Mutta who knows, ehkä sekin vielä järjestyy!!
Ihan huippuhauskaa reissuelämää teille!! Jään mielenkiinnolla seuraamaan reissuanne 👍
LikeLiked by 1 person
Kiitos ja toivottavasti tekin pääsette pian taas reissuun, jos ette heti pitkään, niin edes pienille irtiotoille! Mukavaa kesää!
LikeLike
Kiitos 😀 Kyllä täällä kovasti jo syksyn/talven/kevään reissuja jo puuhataan!!! Ei lähde matkustaminen meistä. Ikinä. ❤
LikeLiked by 1 person
Siitä ei kyllä pääse yli eikä ympäri, kaukokaipuusta! Itse tulin ennen tätä nomadielämää monesti työreissuista kotiin niin ryytyneenä, että sanoin etten ikinä enää lähde mihinkään. Ja viikon päästä jo valitin kuinka iiiikinä ei pääse mihinkään ja varsinkin lentoja 😂 Itseasiassa oon aina sanonut, että uusi matka pitää olla aina varattuna, ennen kuin edelliseltä palaa.
Että happy landings teillekin!
LikeLike
Just näin! Mikä harrastus se sellainen on, ettei seuraavaa kertaa olisi nähtävissä 😉😆
LikeLiked by 1 person
Hahaha! 👏
LikeLike
Siis varasin jo lentoja
LikeLike