Toteutimme pitkäaikaisen unelmamme ja kiersimme maailman 6,5 kuukaudessa reppureissaten kolmihenkisenä perheenä: 20 maata viidessä eri maanosassa 189 matkapäivän aikana. Monta unelmaa, haavetta ja toivetta toteutui reissussa. Mutta oliko se sen arvoista? Mitä reissusta jäi käteen (paitsi muutamat ilokilot ja tyhjä pankkitili? Veikö reissu matkustushalut vähäksi aikaa? Listasimme kymmenen näkökulmaa, jotka unelman toteutumisen lisäksi toivat suurta iloa elämäämme.

1) Irtiotto arjesta oli paikallaan. Olimme breikin tarpeessa – sapattivapaan, urabreikin tai ihan vaan poissaolon arjen oravanpyörästä. Tarvitsimme sitä työssäjaksamisen ja työn mielekkyyden löytämisen kannalta jatkoa ajatellen. Etenkin viisikymppiselle Petrille tämä sapattivapaa oli ensimmäinen 30-vuotisen yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. Minulla taas oli takana pari verottavaa vuotta vaativan ja erittäin liikkuvan työn, työnohella opiskelun ja pikkulapsisen perhe-elämän yhteensovittamisessa.

2) Maailmanympärimatka oli meille molemmille elinikäinen unelma, yhdessä ja erikseen. Se taitaa olla käytännössä jokaisen vähänkään enemmän matkustelusta pitävän. Toki vaatii nk rohkeutta lähteä lapsen kanssa näinkin suunnittelemattomalle retkelle, mutta voi minkä määrän ihan mielettömiä paikkoja voi bongata tällaisella reissulla! Reissulla pääsimme kauas maailman ääriin kohteisiin, joista olimme vain unelmoineet ja nyt saimme nähdä ja kokea.

3) Matkustaminen ajan kanssa niin, että reissuun lähtiessä et ole rättiväsynyt ja takaisin palatessa töiden “kiinniottamisen” vuoksi ihan yhtä väsynyt kuin lähtiessä. Tällaisella normilomareissullamme tyypillisesti jää väliin vain pari oikeasti energistä reissupäivää, etenkin jos aikaeroakin vielä kohteeseen ja takaisin kotimaahan on. Nyt pystyimme tarttumaan ja nauttimaan välittömästi uuteen kohteeseen saavuttuamme sen tarjoamasta.

4) Vapaa-ajan vietto rentoutuneena, terveenä ja yhdessä liikkuen: vaikka ilokiloja kertyi reissussa enemmän kuin olimme uskoneet, saimme kuntoiltua mukavasti rentoutuneena käytännössä jokaisessa paikassa. Usein kuntoilua tuli ihan paikkaan kävellen tutustumisen kautta ja toisinaan pidimme urheilujaksoja kun esimerkiksi kuntosali oli käytettävissä. Yksi haaveemme olikin, että pääsisi liikkumaan siten, ettei toteutusta määritä minuuttiaikataulu tai jylläävät kausivirukset ja pöpöt. Käytännössä olimme koko reissun ajan terveempiä kuin normitalvena – selvisimme jopa ilman mitään sen kummempia vatsapöpöjä tai lentsuja!

5) Yhtäjaksoinen matkustaminen reppureissulla pienellä varustuksella pitäisi jokaisen toteuttaa. Opettaa kenties taas hieman pois materialistisuudesta ja matkustaminen paikoissa, joissa välttämättä sitä pienintäkään materiaa ei ole, auttaa ehkä näkemään toisenlaistakin elämää. Olen ikionnellinen, että kasvava poikani sai konkreettisesti omin silmin nähdä, kuinka vähällä lapset monessa maassa tulevat toimeen. Se materiaalipaljous kotona on reissun jälkeen hengästyttävää, vaikka emme itseämme materialisteina pidäkään.

6) Eri kulttuureihin, luontoon ja historiaan tutustuminen avartaa maailmankatsomusta, niin aikuisella kuin lapsella. Voisiko olla parempaa keinoa oppia maailmasta, kuin perehtyä ja tutustua eri maiden kulttuureihin ja historiaan paikan päällä konkreettisten paikkojen, esineiden ja ihmisten perinteiden sekä arjen keskellä?! Poikamme Leevin reissukoulu matkan aikana toteutti siinä mielessä aika hyvin jo uutta opetussuunnitelmaa: opettelimme asioita käytännössä niiden sattuessa eteen.

7) Saimme olla yhdessä 24/7. Loppujen lopuksi aika harvoin on mahdollista viettää näin paljon aikaa näin tiiviisti ydinperheen kesken niin, että voi myös keskittyä olemaan juuri siinä hetkessä ilman muita ympäristön ärsykkeitä. Ja lomamoodissa rentoutuneena. Ja tietysti se, että olemme hyvä tiimi ja oikeasti haluamme viettää aikaa yhdessä näin tiiviisti.

8) Tämä matka – tai ennen kaikkea vielä viikot kotiinpaluun jälkeen – osoitti ja vahvisti sitä mieletöntä rikkautta ja rakkautta, josta saamme nauttia niin monien läheisten ystävien ja sukulaisten ympäröimänä. Onni on perhe ja ystävät. Yhteydenpito reissun aikana ja sen jälkeen oli tärkeää, voimaannuttavaa ja suurta kiitollisuutta herättävää.

9) Matka oli monessa mielessä myös tutkimusmatka itseemme. Kun saa riittävästi etäisyyttä arjen ympyröihin, alkaa väkisinkin miettiä kuka minä olen, mitä minä teen, mitä minä haluaisin tehdä isona ja elämässäni ja minkälainen tekeminen voisi auttaa sen saavuttamisessa. Olemme ehkä hiukan viisaampia sen suhteen (- tai sitten iloisesti yhtä sekaisin).

10) Viimeisenä on todettava, että matkustusinto ei yhtään lannistunut, päinvastoin! Matkakuume on jatkuva ja ikuinen. Voisi kuvitella, että näinkin intensiivisen maita kahmivan pitkän reissun jälkeen ei hetkeen tekisi mieli matkustaa, mutta tilanne on ihan päinvastainen. Nyt pari kuukautta reissulta paluun jälkeen on todettava, että kuume on taas jo niin valtava, melkein sietämätön. Pitäisi päästä pian taas jo reissuun!!! Mieli on maailmalla, vaikka kuinka Suomi on puhdas ja kaunis ja asiamme ovat täällä nk mallillaan. Matkustushalu ei lähde meistä pois, ei millään.



Lähtisimmekö uudelleen?

Kyllä, sekunnissa! Minä ja Petri olisimme sujuvasti jatkaneet toisen mokoman puolivuotisen, mutta Leeville se olisi ollut kovempi paikka. Alkuperäinen haaveemme oli reissata kokonaisen vuoden ajan, mutta saimme tällä kertaa järjestymään “vain” kahdeksan kuukauden työvapaan. Siltikin, olisimme hurjasti halunneet reissata pari kuukautta pitempään. Reissun tekemistä ja paikallaan olemista olisi siinä tapauksessa pitänyt järjestää vähän toisella tavalla Leevin kannalta: kanssakäymisiä ja nk. tavallisempaa arkea samanikäisten lasten parissa olisi pitänyt pystyä järjestämään enemmän esimerkiksi harrastusten kautta. Toisaalta, kyllä tavallinen lapsi sopeutuu melko hyvin siinä missä vanhemmatkin, mutta lapset erilaiset tarpeet on huomioitava herkemmin. Reissukoulua puolestaan voisi olla hankalampi järjestää ylemmillä luokilla ihan oman opetusosaamattomuuden vuoksi, mutta sekin kuitenkin on vain järjestelykysymys.

Meidän maailmanympärimatkamme reitti kulki 20 maassa, joka 28 matkaviikon aikana tarkoittaa keskimäärin vain noin viikko per maa. Se myös tarkoitti, että olimme liikekannalla käytännössä koko ajan. Käytännössä toki olimme kolmessa maassa kussakin noin kuukauden. Jaksamisen ja budjetin kannalta näinkin raju maiden hamstraaminen tarkoittaa suurta kulutusta molempiin. Mutta osaisimmeko edes ottaa rauhallisemmin? Jos ja jos, mutta jos aikaa olisi ollut toinen mokoma puolivuotinen, olisimme kenties osanneet paremmin rauhoittua ja keskittää olemista muutamaan maahan vieläkin pitemmäksi aikaa.

Mitä tästä siis opimme?

Jos on tahtoa ja rohkeutta, saa asioita järjestymään. Uskomme niin.

Pääomaakin tarvitaan, eli rahaa on oltava jonkin verran käytettävänä, vaikka hyvinkin pienellä budjetilla vastaavia toteutetaan. Reissutyyli on valintakysymys. Me tunnemme itsemme, ja teimme sen peruteella valintoja: emme esimerkiksi majoittuneet halvemmissa hostelleissa, muttemme toisaalta harrastaneet kalliita extreme-lajejakaan.

Jos ja kun pääsee lähtemään pitemmälle reissulle, kannattaa reissuun oikeasti varata mahdollisimman paljon aikaa. Puoli vuotta menee ihan hujauksessa ja lisäkuukaudet paikallaanoloon vaikkapa edullisemmissa maissa (esim. Kaakkois-Aasia tai Väli-Amerikka) tasaisivat budjettia isossa kuvassa. Jos siis tällaiseen reissuun järjestyy mahdollisuus, varaa mielummin enemmän kuin vähemmän aikaa sen toteuttamiseen.

Irtiotto arjesta on tavallaan aina riski, sillä ethän voi tietää miten asiat sujuvat sen jälkeen. Ainoa maailman vakio on kuitenkin muutos, joten ei nk. vakaan elämän jatkuminen sellaisenaan ole muutenkaan varmaa. Ja iso riski voi piillä myös siinä, ettet tavoittele unelmiasi, tee irtiottoja tai elä elämääsi nk täysillä – sillä jämähtäminen tiettyyn uomaan voi olla kokonaisvaltaisemman itsesi ja läheistesi hyvinvoinnin kannalta suurempi riski.

Kiitollisuutta. Paitsi edellä mainittua suunnatonta läheisten rakkautta kohtaan, myös omaa rohkeutta, viitseliäisyyttä ja matkustushulluutta kohtaan. Että se saa meidät liikkeelle tekemään asioita, jotka tuottavat iloa, mielekkyyttä ja jaksamista. Että elämme tässä ja nyt nauttien niistä mahdollisuuksista, joihin itse voimme vaikuttaa. Arjen pienistä iloista voi nauttia ehkä vieläkin paremmin tietäen, että myös unelmia on mahdollista saavuttaa.

Advertisements