Toteutimme pitkäaikaisen unelmamme ja kiersimme maailman 6,5 kuukaudessa reppureissaten kolmihenkisenä perheenä: 20 maata viidessä eri maanosassa 189 matkapäivän aikana. Monta unelmaa, haavetta ja toivetta toteutui reissussa. Mutta oliko se sen arvoista? Mitä reissusta jäi käteen (paitsi muutamat ilokilot ja tyhjä pankkitili? Veikö reissu matkustushalut vähäksi aikaa? Listasimme kymmenen näkökulmaa, jotka unelman toteutumisen lisäksi toivat suurta iloa elämäämme.
1) Irtiotto arjesta oli paikallaan. Olimme breikin tarpeessa – sapattivapaan, urabreikin tai ihan vaan poissaolon arjen oravanpyörästä. Tarvitsimme sitä työssäjaksamisen ja työn mielekkyyden löytämisen kannalta jatkoa ajatellen. Etenkin viisikymppiselle Petrille tämä sapattivapaa oli ensimmäinen 30-vuotisen yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. Minulla taas oli takana pari verottavaa vuotta vaativan ja erittäin liikkuvan työn, työnohella opiskelun ja pikkulapsisen perhe-elämän yhteensovittamisessa.
2) Maailmanympärimatka oli meille molemmille elinikäinen unelma, yhdessä ja erikseen. Se taitaa olla käytännössä jokaisen vähänkään enemmän matkustelusta pitävän. Toki vaatii nk rohkeutta lähteä lapsen kanssa näinkin suunnittelemattomalle retkelle, mutta voi minkä määrän ihan mielettömiä paikkoja voi bongata tällaisella reissulla! Reissulla pääsimme kauas maailman ääriin kohteisiin, joista olimme vain unelmoineet ja nyt saimme nähdä ja kokea.
3) Matkustaminen ajan kanssa niin, että reissuun lähtiessä et ole rättiväsynyt ja takaisin palatessa töiden “kiinniottamisen” vuoksi ihan yhtä väsynyt kuin lähtiessä. Tällaisella normilomareissullamme tyypillisesti jää väliin vain pari oikeasti energistä reissupäivää, etenkin jos aikaeroakin vielä kohteeseen ja takaisin kotimaahan on. Nyt pystyimme tarttumaan ja nauttimaan välittömästi uuteen kohteeseen saavuttuamme sen tarjoamasta.
4) Vapaa-ajan vietto rentoutuneena, terveenä ja yhdessä liikkuen: vaikka ilokiloja kertyi reissussa enemmän kuin olimme uskoneet, saimme kuntoiltua mukavasti rentoutuneena käytännössä jokaisessa paikassa. Usein kuntoilua tuli ihan paikkaan kävellen tutustumisen kautta ja toisinaan pidimme urheilujaksoja kun esimerkiksi kuntosali oli käytettävissä. Yksi haaveemme olikin, että pääsisi liikkumaan siten, ettei toteutusta määritä minuuttiaikataulu tai jylläävät kausivirukset ja pöpöt. Käytännössä olimme koko reissun ajan terveempiä kuin normitalvena – selvisimme jopa ilman mitään sen kummempia vatsapöpöjä tai lentsuja!
5) Yhtäjaksoinen matkustaminen reppureissulla pienellä varustuksella pitäisi jokaisen toteuttaa. Opettaa kenties taas hieman pois materialistisuudesta ja matkustaminen paikoissa, joissa välttämättä sitä pienintäkään materiaa ei ole, auttaa ehkä näkemään toisenlaistakin elämää. Olen ikionnellinen, että kasvava poikani sai konkreettisesti omin silmin nähdä, kuinka vähällä lapset monessa maassa tulevat toimeen. Se materiaalipaljous kotona on reissun jälkeen hengästyttävää, vaikka emme itseämme materialisteina pidäkään.
6) Eri kulttuureihin, luontoon ja historiaan tutustuminen avartaa maailmankatsomusta, niin aikuisella kuin lapsella. Voisiko olla parempaa keinoa oppia maailmasta, kuin perehtyä ja tutustua eri maiden kulttuureihin ja historiaan paikan päällä konkreettisten paikkojen, esineiden ja ihmisten perinteiden sekä arjen keskellä?! Poikamme Leevin reissukoulu matkan aikana toteutti siinä mielessä aika hyvin jo uutta opetussuunnitelmaa: opettelimme asioita käytännössä niiden sattuessa eteen.
7) Saimme olla yhdessä 24/7. Loppujen lopuksi aika harvoin on mahdollista viettää näin paljon aikaa näin tiiviisti ydinperheen kesken niin, että voi myös keskittyä olemaan juuri siinä hetkessä ilman muita ympäristön ärsykkeitä. Ja lomamoodissa rentoutuneena. Ja tietysti se, että olemme hyvä tiimi ja oikeasti haluamme viettää aikaa yhdessä näin tiiviisti.
8) Tämä matka – tai ennen kaikkea vielä viikot kotiinpaluun jälkeen – osoitti ja vahvisti sitä mieletöntä rikkautta ja rakkautta, josta saamme nauttia niin monien läheisten ystävien ja sukulaisten ympäröimänä. Onni on perhe ja ystävät. Yhteydenpito reissun aikana ja sen jälkeen oli tärkeää, voimaannuttavaa ja suurta kiitollisuutta herättävää.
9) Matka oli monessa mielessä myös tutkimusmatka itseemme. Kun saa riittävästi etäisyyttä arjen ympyröihin, alkaa väkisinkin miettiä kuka minä olen, mitä minä teen, mitä minä haluaisin tehdä isona ja elämässäni ja minkälainen tekeminen voisi auttaa sen saavuttamisessa. Olemme ehkä hiukan viisaampia sen suhteen (- tai sitten iloisesti yhtä sekaisin).
10) Viimeisenä on todettava, että matkustusinto ei yhtään lannistunut, päinvastoin! Matkakuume on jatkuva ja ikuinen. Voisi kuvitella, että näinkin intensiivisen maita kahmivan pitkän reissun jälkeen ei hetkeen tekisi mieli matkustaa, mutta tilanne on ihan päinvastainen. Nyt pari kuukautta reissulta paluun jälkeen on todettava, että kuume on taas jo niin valtava, melkein sietämätön. Pitäisi päästä pian taas jo reissuun!!! Mieli on maailmalla, vaikka kuinka Suomi on puhdas ja kaunis ja asiamme ovat täällä nk mallillaan. Matkustushalu ei lähde meistä pois, ei millään.
Lähtisimmekö uudelleen?
Kyllä, sekunnissa! Minä ja Petri olisimme sujuvasti jatkaneet toisen mokoman puolivuotisen, mutta Leeville se olisi ollut kovempi paikka. Alkuperäinen haaveemme oli reissata kokonaisen vuoden ajan, mutta saimme tällä kertaa järjestymään “vain” kahdeksan kuukauden työvapaan. Siltikin, olisimme hurjasti halunneet reissata pari kuukautta pitempään. Reissun tekemistä ja paikallaan olemista olisi siinä tapauksessa pitänyt järjestää vähän toisella tavalla Leevin kannalta: kanssakäymisiä ja nk. tavallisempaa arkea samanikäisten lasten parissa olisi pitänyt pystyä järjestämään enemmän esimerkiksi harrastusten kautta. Toisaalta, kyllä tavallinen lapsi sopeutuu melko hyvin siinä missä vanhemmatkin, mutta lapset erilaiset tarpeet on huomioitava herkemmin. Reissukoulua puolestaan voisi olla hankalampi järjestää ylemmillä luokilla ihan oman opetusosaamattomuuden vuoksi, mutta sekin kuitenkin on vain järjestelykysymys.
Meidän maailmanympärimatkamme reitti kulki 20 maassa, joka 28 matkaviikon aikana tarkoittaa keskimäärin vain noin viikko per maa. Se myös tarkoitti, että olimme liikekannalla käytännössä koko ajan. Käytännössä toki olimme kolmessa maassa kussakin noin kuukauden. Jaksamisen ja budjetin kannalta näinkin raju maiden hamstraaminen tarkoittaa suurta kulutusta molempiin. Mutta osaisimmeko edes ottaa rauhallisemmin? Jos ja jos, mutta jos aikaa olisi ollut toinen mokoma puolivuotinen, olisimme kenties osanneet paremmin rauhoittua ja keskittää olemista muutamaan maahan vieläkin pitemmäksi aikaa.
Mitä tästä siis opimme?
Jos on tahtoa ja rohkeutta, saa asioita järjestymään. Uskomme niin.
Pääomaakin tarvitaan, eli rahaa on oltava jonkin verran käytettävänä, vaikka hyvinkin pienellä budjetilla vastaavia toteutetaan. Reissutyyli on valintakysymys. Me tunnemme itsemme, ja teimme sen peruteella valintoja: emme esimerkiksi majoittuneet halvemmissa hostelleissa, muttemme toisaalta harrastaneet kalliita extreme-lajejakaan.
Jos ja kun pääsee lähtemään pitemmälle reissulle, kannattaa reissuun oikeasti varata mahdollisimman paljon aikaa. Puoli vuotta menee ihan hujauksessa ja lisäkuukaudet paikallaanoloon vaikkapa edullisemmissa maissa (esim. Kaakkois-Aasia tai Väli-Amerikka) tasaisivat budjettia isossa kuvassa. Jos siis tällaiseen reissuun järjestyy mahdollisuus, varaa mielummin enemmän kuin vähemmän aikaa sen toteuttamiseen.
Irtiotto arjesta on tavallaan aina riski, sillä ethän voi tietää miten asiat sujuvat sen jälkeen. Ainoa maailman vakio on kuitenkin muutos, joten ei nk. vakaan elämän jatkuminen sellaisenaan ole muutenkaan varmaa. Ja iso riski voi piillä myös siinä, ettet tavoittele unelmiasi, tee irtiottoja tai elä elämääsi nk täysillä – sillä jämähtäminen tiettyyn uomaan voi olla kokonaisvaltaisemman itsesi ja läheistesi hyvinvoinnin kannalta suurempi riski.
Kiitollisuutta. Paitsi edellä mainittua suunnatonta läheisten rakkautta kohtaan, myös omaa rohkeutta, viitseliäisyyttä ja matkustushulluutta kohtaan. Että se saa meidät liikkeelle tekemään asioita, jotka tuottavat iloa, mielekkyyttä ja jaksamista. Että elämme tässä ja nyt nauttien niistä mahdollisuuksista, joihin itse voimme vaikuttaa. Arjen pienistä iloista voi nauttia ehkä vieläkin paremmin tietäen, että myös unelmia on mahdollista saavuttaa.
Hienoa lukea tämä, kiitos! Meilläkin pohditutti tuo koko ajan yhdessä olo, että tuleekohan ongelmia, mutta ei haitannut, vaikka koko vuoden aikana oli vain pari päivää kun oltiin eri paikoissa ja muuten koko ajan yhdessä. Pari kertaa kränää tuli niillä reissuilla, joissa oli kolmas mukana – outoa, kun se kolmas ei suoraan ollut kitkan aiheuttaja, mutta jotenkin se vaikutti. Kahdestaan ollessa meni hyvin ja jopa se 2,5vkoa asuntoautossa, jossa oli vielä pienemmät tilat.
LikeLike
Kiitos Timo 😀 Kyllähän meilläkin kaikilla joitain pieniä väsy- tai nälkäkiukkuja toisinaan keskenämme tuli, mutta nopeasti onneks tajusi mistä johtuvat ja silloin pystyy antaa toiselle tilaa enemmän. Ja onneksi ymmärretään kukin välillä vähän vetäytyä omiin oloihin, lähteä itekseen lenkille tai esim kauppoihin, niin sitten taas tiiviisti jaksetaan yhdessä mennä 😅👍
LikeLike
Olipa hyvä listaus! Tässähän rupesi melkein itsekin harkitsemaan maailmanympärimatkaa, sen verran painavia perusteluja oli 🙂
LikeLike
Kiitos! Siitä vaan, lämpimästi suosittelen 😀
LikeLike
Varmasti unohtumaton reissu! En edes tunnista mistä kaikkialta kuvat on otettu. Luulin ennen, että haaveilin maailmanympärysmatkasta, mutta olen huomannut, että lyhyemmät matkat on itselle mukavampia. Tietysti mieli voi muuttua. 🙂
LikeLike
Aivan varmasti unohtumaton meille kaikille! Pitkät matkat ei välttämättä kaikille sovikaan ja lyhyillä yleensä näkee silti käytännössä samat paikat. Tietty fiilis oleskelusta ajan kanssa ulkomailla jää lyhyissä pois. Mutta lyhyitä pyrähdyksiä tässä itsekin seuraavaksi tehdään…
LikeLike
Kuulostaa hienolta – etenkin tuo läsnäolo muun perheen kanssa! Ja muutenkin hieno kirjoitus maailmanmatkalta paluusta ja sen tuottamista ajatuksista.
LikeLike
Kiitos! Oli ainutlaatuista aikaa juuri perheen yhdessäolon kannalta. Taas kun arki ja koulut alkaneet, tuntuu, että nähdään ehkä 2h päivässä toisiamme 😆
LikeLike
Kuulostaa hyvältä! Minä rakastan matkustamista – olen aina rakastanut, mutten oikein koskaan ole haaveillut pitkästä maailmanympärimatkasta. Nautin enemmän pienemmistä pyrähdyksistä. Kun olen ollut pidempään reissussa, sitä jotenkin turtuu uuden näkemiseen ja kokemiseen. Kuukausi voisi tässä hetkessä olla ihan riittävä. Meidän perheellä neljä viikkoa kesälomaa ja yhdessäoloa 24/7 oli jo vähän liikaa 😀
LikeLike
Kiitos! Me taas haaveiltu nimenomaan pitkästä, vaikka lyhyistäkin kovasti pidetään. Hetkittäistä turtumista tai lamaannusts uuden näkemiseen kieltämättä tuli. Pari kertaa oikein itseä ärsytti, kun joku tosi makee paikka ei aiheuttanutkaan sellaista wow-efektiä! Vaikka siis varmasti oisi sen tehnyt jos olisi yksistään sillä alueella Suomesta käsin käynyt.
Yllätyimme vähän itsekin, miten hyvin tulimme toimeen 24/7 noin pitkään! Mutta eipä me olla muutenkaan kauheasti riidelty ja ymmärretään antaa toisillemme tilaa ajoittain. Perheet on vaan erilaisia!
LikeLike
Teillä taisi olla ihana reissu? 🙂 Ja taisitte perheenä hitsaantua todella yhteen. 🙂 Uskon, että jo tästä reissusta teille tuli niin paljon yhteisiä muistoja, joita on mukava muistella sitten joskus siellä keinutuolissa istuessa. Ja myös poikanne muistaa sen matkan, jolla hän sai pitää molemmat vanhempansa lähellään koko ajan. ❤
LikeLike
Kiitos, oli! Ihan mieletön ❤ Poika itse asiassa just äsken iltapalalla kyseli, että koska lähdetään taas vähän pitemmälle reissulle… 😍 Taisi iskeä matkustuskärpänen häneenkin!
LikeLike
Huikealta kuulostaa tuo teidän irtiotto! Itsellä on pyörinyt pitkään mielessä hieman samanlaiset ajatukset. Oravanpyörästä olisi ihana päästä irroittautumaan edes muutamaksi kuukaudeksi. Olen suunnitellut omaa 3kk reissua ensi vuodelle, jossa matkatahti olisi suurinpiirtein saman tyylinen eli keskimäärin viikko per kohde/maa. Toiselle se kuulostaa hirvittävältä tahdilta, itselleni ehkä juuri sopivalta. Kaikki ovat erilaisia ja matka tulisikin toki suunnitella itselle sopivaksi 🙂
LikeLike
Oi hienoa jos ja kun pääset tuon reissun toteuttamaan!! Toisille tosiaan sopii ripeä tahti, toiset eivät missään nimessä tekisi niin. Reissuväsy meinaa väkisinkin iskeä jossain välissä, mutta varmasti jo muutama päivä, joina ei tee kirjaimellisesti mitään, auttavat palautumaan. Sitten jaksaa taas! Lähtisin heti uudestaan ja vaikka 3kk tai kuukaudenkin reissuun 👍😀
LikeLike
Meilläkin on pidempi matka aina silloin tällöin puheissa. Me emme ehkä haaveile maailmanympärimatkasta, koska olemme hyvinkin hitaita matkustajia, vaan meille ehkä sopisi paremmin muutaman kohteen matka, jolla kuitenkin pääsisi kunnolla irrottautumaan arjesta. Jos yrittäisimme nähdä mahdollisimman paljon, meillä se menisi suorittamiseksi, josta varsinkaan lapset eivät nauti yhtään. Ongelmana vain on juuri tuo lasten sopeutuminen. Kaikki kolme ovat eri ikäisiä ja eri vaiheessa elämäänsä, että koskaan ei tunnu olevan oikea aika. Katsotaan, päästäänkö joskus toteuttamaan suunnitelma, vai tehdäänkö vain lyhyempiä pyrähdyksiä!
LikeLike
Eikö ole kuitenkin ihanaa jo haaveilla? Tuntui, että pitkä suunnittelujakso ennen reissua oli ihan yhtä kutkuttavaa 😅 Ja meitä yksilöitä, perheitä ja ennenkaikkea lapsia on niin erilaisia, että kaikille ei mitenkään sama sovi. OMG ei meidän tämä reissu varmasti kolmen lapsen kanssa ois onnistunutkaan! Uskon varmasti, että rauhallisempi tahti muutamassa kohteessa on paikallaan. Jos olisimme voineet vielä toisen 6kk olla, olisimme mekin sen varmasti rauhoittaneet muutamaan kohteeseen!
LikeLike
Kiva postaus ja niin hyviä perusteluja maailmanympärysmatkalle että tässähän tekisi mieli alkaa suunnitella omaakin 😀 Harmi että aika ja budjetti tule aika rankasti tässä elämänvaiheessa vastaan. Toivottavasti joskus!
LikeLike
Kiitos! Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Emme mekään varmaan olisi tällaista reissua aiemmin pystyneet perheenä järjestää. Nyt tiedämme mitä vaatii ja miten järjestettävissä! Taustalla kun alitajunnassa suunnittelee, niin jossain sopivassa kohtaa on toteutusta vaille 👍
LikeLike
Meille on tuntunut sopivan monta lyhyempää reissua -tyyli sittenkin paremmin. Mies on jo eläkkeellä ja itsekin pidin jo ennen töistä pois jäämistäni 7 kuukauden sapattivapaan, jonka aikana reissasimme suunnilleen matka per kuukausi tahtia. Osa matkoista oli pidempiä, maksimissaan kuitenkin 5 viikkoa, osa lyhyempiä, vaikka vaan viikko ja ne suuntautuivat kaikkialla idästä lähteen ja etelään. Maailmanympäri kiersimme myös joitakin vuosia sitten reitillä joka sopi meille hyvin – 5 viikkoon mahtui silloin meille uusia maita muistaakseni viisi ja toki esimerkiksi Sydney kestää montakin vierailua. Tai Santiago de Chile.
Kuten itsekin taisit mainita teidän osaltanne, niin hostellit eivät ole myöskään meidän tapamme matkustaa – mieluummin matkustamme mukavasti, pakkaamme matkamme täyteen ohjelmaa ja sitten lepäämme niiden välissä pari viikkoa kotona 🙂
http://www.meriharakka.net
LikeLike
Kuulostaa järkevältä myös tuo nk lyhyempien reissujen tekeminen – vaikka onhan 5 viikkoakin melko pitkä! Meille tässä yksi isoin unelma olikin juuri viettää aikaa yhtäjaksoisesti ulkomailla ja samalla yhdistää “samoilla suunnilla” olevia kohteita.
LikeLike
Mahtavan kuuloinen reissu ja hyvää pohdintaa jälkimainingeista. Minäkin haaveilin aikaisemmin maailmanympärimatkasta, mutta se on nyt vaihtunut muutaman kuukauden irtiottoon. Se olisi nyt helpompi järjestää kun pidempi reissu. Vielä ei ole sen aika, mutta toivottavasti lähivuosien aikana.
LikeLike
Kiitos! Muutamankin kuukauden irtiotto on varmasti todella jees 👍 Lähtisin heti itsekin. Lyhyemmässä ei ehkä ehdi niinkään reissuväsymys puskea ajoittain päälle. Tai ehtii rauhassa ja esim perusteellisemmin keskittyä tiettyyn alueeseen. Toivottavasti järjestyy, tsemppiä 👍
LikeLike
Oi päästäpä tuollaiselle matkalle joskus ❤ Uskon että reissun kokemukset kantavat hedelmää vielä pitkälle tulevaisuuteen, niin teille perheenä kuin jokaiselle erikseenkin 🙂
LikeLike
Kiitos – ihan varmasti kantaa!! Se on minusta pitkälti päätöksestä kiinni. Kun päättää, että menen/lähdetään, on toteutus järjestelyjä vaille valmis. Vaatii varmasti säästämistä tms, ja sen päätöksen siis pohjalle 😉
LikeLike
Olipa ihanan lämminhenkinen kooste maailmanympärimatkasta! Päädyin teidän blogiin ensimmäistä kertaa Hongkong-kirjoitusta lukiessani, mutta nyt tuntuu kyllä että taidan lueskella myös vahempia juttuja… 🙂 Minä en muuten varsinaisesti haaveile maailmanympärimatkasta, mutta pidemmästä irtiotosta kyllä esim. Etelä-Amerikassa tai Aasiassa. Tykkään viipyä pidempään yhdessä kohteessa, ja maailmanympärimatkalla varmaan ahnehtisin reitille liikaa kohteita, ja väsyisin kun yrittäisi nähdä liian paljon liian lyhyessä ajassa.
LikeLike
Kiitos! Mä luulen, että seuraavalla kerralla mekin mennään vähän rauhallisempaa tahtia 😉 Ja nimenomaan pitempiä aikoja samassa kohteessa!
LikeLike
Voin niin hyvin yhtyä moneen näistä kohdista! Tosin itselläni matkan prosessointi on vielä niin alkutekijöissä, että välillä tuntuu että koko matka olisi ollut pelkkää unta. Mutta kunhan aikaa menee vähän enemmän eteenpäin ja pääsen pureskelemaan kaikkia näitä kokemuksia, niin voisin kirjoitella vastaavan postauksen.
LikeLike
Varmasti! Kun aikaa kotiinpaluusta kuluu, tuntuu reissu vielä enemmän unelta… paitsi kun katselee kuvia ja postauksia, niin sydämessä sykähtää: mä todellakin olin tuolla ja täälläkin ❤
Tee ihmeessä vastaavaa postaus! Auttaa varmaan myös itselle jäsentämään mitä kaikkea tällainen reissu minussa ja meissä herätti.
LikeLike