Vuoden 2019 Matka- & Caravanmessut oli tapahtumana meille kohtalokas. Tiedättehän ne vitsit kun joku osti jonkun ison jutun messuilta? Noh, niin juuri kävi meillekin. Kuolattiin vuorotellen ihan mielettömän hienoja asuntoautoja messuhallissa ja tutkailtiin eri toiminnallisuuksia. Lopulta yksi vei meidän sydämet, ja hyvä myyjä teki vielä aikas hyvän tarjouksen. Loppu on historiaa, ja niin meistä kehkeytyi ihka oikeita karavaanareita.

Olimme haaveilleet omasta kämpperistä jo tovin. Mahtavat vuokrakokemuksemme ulkomailla sinetöivät päätöksen hankkia oma. Olimme päättäneet etsiä käytetyn asuntoauton Suomesta ja tutkailleet kovasti tarjontaa netistä. Muutaman kiinnostavan olimmekin bonganneet ja tarkoitus oli lähteä niitä katsomaan ja koeajamaan. Kuitenkin käytettyjä asuntoautoja läpikahlatessamme talvipakkasella totesimme asuntoautojen jälleenmyyntiarvon säilyvän merkittävästi paremmin kuin henkilöautojen. Toisin sanoen, joitakin vuosia vanhat mallit alle satatuhatta ajettuna ja suht siistinä pidettynä olivat edelleen yllättävän kalliita! Siihen päälle ei lopulta enää niin paljon tarvitsisi päälle, niin saisi jo uuden ihan täydellisillä tilaratkaisuilla ja varusteluilla…

Heti messuilla emme tarjousta hyväksyneet, vaan palasimme seuraavina päivinä jo takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Jokin kuitenkin kummasti veti meidät seuraavana viikonloppuna asuntoautojen talvinäyttelyyn tarjouksen jättäneen yrityksen pihaan, kuolaamaan tarjouksen kohteena ollutta komistusta ja homma oli lopulta sillä sinetöity! Nukuimme toki jälleen yhden yön yli asiaa pohtien, mutta jo seuraavana päivänä kävimme tekemässä kauppapaperit. Auto jäi kuitenkin vielä myyjän halliin lisävarustelujen asennukseen ja vahaukseen. Sovimme luovutuksen muutaman viikon päähän hiihtolomallemme. Kun sitten hiihtolomalla auton myyjältä haimme, meinasi itku päästä silkasta ihastuksesta – oli se vaan niin mahtava ja yhtäkkiä meidän <3.

Suomalaiset leirintäalueethan on ihan makeita!

Neitsytmatkamme suuntasi helposti suht lähelle Varsinais-Suomeen. Ihan jo senkin vuoksi, että autolla oli kuitenkin ajettu vasta Saksan tehtaalta Suomen myyjän luo. Uudessa autossa on kaikenlaisia vipstaakeja ja käyttöohjeita mapillinen. Vaikka kaikki käytiin luovutuksessa hyvin läpi, on niiden toiminnallisuuksia pakko opetella ihan käytännössä. Emme halunneet ensireissulla lähteä kauemmas – ihan varmuuden vuoksikaan.

Ensimmäisen yön vietimme Salon pohjoispuolella Salakallion leirintäalueella. Perille pääsimme vasta myöhään iltapimeällä. Täysikuun loisteessa -10 asteen pakkasessa ajoimme auton vieraspaikoille, johon kiinniolevan vastaanoton kyltissä opastettiin, mikäli saapuu alueelle myöhään. Myöhemmin opimme, että tämä on maan tapa. Olisimme vierasparkista saaneet sähkötkin, mutta sitä emme tarvinneet. Kiva pieni paikka – varmasti viihtyisä etenkin kesällä, sillä keskellä on pieni lampi, johon pääsee saunasta uimaan. Uusi tanssi- ja kerhotilakin oli rakenteilla.

Aamusta suuntasimme Teijon ruukkikyliin ihanassa talviauringossa ja ulkoilimme ihastellen vanhoja kauniita rakennuksia. Salossa piti shoppailla pientarvikkeita autoon, sillä emme olleet käytännössä hankkineet mitään etukäteen. Keittiötarvikkeet ym toki keräsimme kotoa tuplavarustuksesta, mutta autoon piti saada heti jos jonkinlaista virtapiuhaa, renkaan alle tasaajia, biojäteastiaa jne. Ja listaa kertyy enemmän käytön myötä, kun huomaa mikä olisi kätevintä missäkin kohtaa. Kokemusta on vuokra-autoista, mutta autot on kuitenkin erilaisia – ja siten varustelukin kannattaa miettiä oma-autokohtaisesti.

Toiseksi yöksi ajoimme Turkuun ja siellä Ruissaloon, jossa onkin ihan mahtava leirintäalue ihan Saaronniemessä eli kärjessä. Lisäksi Ruissalon kylpylä on käytännössä ihan vieressä ja sen kylpyläosaston palveluita testasimmekin parina päivänä. Jäimme samaan paikkaan toiseksikin yöksi – rantasaunakin olisi lämmennyt, mutta saunoimme kylpylässä. Erittäin mukavaa porukkaa ja hyvin varusteltu alue. Helppoa oli tutustua autoon rauhassa myös tolpassa ja testata miten El Weiccomme lämpiää rapsakassa -15 asteen pakkasessa. Ja hyvinhän se!  Tämä leirintäalue ympäristöineen on todella kaunis, myös talvella. Tänne palaamme kesäaikaan!

Ensikokemuksemme suomalaisista leirintäalueista olivat lopulta oikein mainiot. Olemme kumpikin telttailleet lapsena perheen mukana ja nuorena festarimeiningillä – jälkimmäisistä ei ihan kovin mairittelevaa kuvaa ollut muistikortille piirtynyt. Nämä kuvat saivat uuden positiivisemman sävyn ainakin nyt talviaikaan – liekö mörököllit vielä talviunillaan, vain miten siellä alueilla niin mukavaa porukkaa vastaan tulikin? Menemme uudelleen. Suomessakin.

Viimeisen yön neitsytmatkalla vietimmekin “datenight” -hengessä laatuaikaa kahden kesken Helsingin ytimessä konsertin ja illallisen merkeissä! Lapsi ja koira tiputettiin ensin isovanhemmille hoitoon ja auto puskaparkkiin lähelle konserttipaikkaa. Olipa mahtavan kätevää! Ja hei – miten muuten nukut omassa sängyssäsi, autossasi keskellä Helsinkiä Töölönlahden tuntumassa 😉

Ensireissun jälkeen on oma uusi Weinsberg-asuntoautomme El Weicco jo kovin rakas. Ihan mahtavaa suunnitella tulevia lyhyitä ja pitempiäkin reissuja. Asuntoauto mahdollistaa kivasti ex-temporereissut, kuin myös tarkasti reittisuunnitteluun perustuvat runditkin. Paljastettakoon, että reissuja on suunnitelmissa niin Suomen halki kuin eteläiseenkin Eurooppaan jo lähikuukausien aikana…