Jostain syystä Espanjaa tulee useimmiten lähestyttyä joko suurkaupungin tai sitten rantakohteiden kautta. Suomalaisittain ne varmasti ovatkin meille ne kiehtovimmat ja omastamme poikkeavimmat. Joskin pikkukylät Espanjan maaseudulla, niin tasangoilla kuin vuoristossa ovat toinen toistaan viehättävämpiä. Lumoaviin maisemiin ovat monet vaeltajat ja pyöräilijät jo tiensä löytäneetkin. Me lähdimme seikkailemaan maaseutureittejä asuntoautolla – ja vähän sattumaltakin löysimme itsemme surullisen hahmon ritarin eli kuuluisan Don Quijoten oletetulta reitiltä. Korostettakoon, että emme olleet tässä vaiheessa kovinkaan kokeneita kämppääjiä.

Karavaanarina Espanjassa

Kesäkuussa karavaanareita on liikkeellä melko vähän. Moni lienee tullut talvehtimaan oikeasti koko talveksi. Leirintäalueilla näkeekin paikoitellen aivan megalomaanisen upeita bussinkokoisia vaunuja, joiden sivuilta avautuvat siivet eri tarkoituksiin ja terassit on viimeisen päälle laitettuja laattoineen, kisastudioineen ja istutuksineen. Brittien vaikuttivat isoimmat olevan. Tien päällä tähän aikaan vaikutti olevan enimmäkseen ranskalaisia eläkeläisiä, hollantilaisia ja brittejä jonkin verran lisäksi. Ja toki yksittäisiä nuorempia pareja tai kaveruksia enemmänkin majoituksen mahdollistavilla pakuilla eli retkiautoilla.

Me vuokrasimme Madridista kuitenkin ihan kunnon tuliterän 3kk vanhan asuntoauton. Compact-kokoinen eli kahdelle aiIkuiselle ihan oivallinen. Varauksen teimme netissä vertailemalla. Itse vuokraaminen hoitui varsin hyvin englanniksi hieman Madridin ulkopuolella, jonne paikallisjunalla (lippu a 1,80€) ja loppupätkän taksilla pääsi mainiosti. Tänne myös palautimme auton 10 päivän turneemme jälkeen. Kaikkinensa hintaa asuntoautolle tuli n 130€/vuorokausi + itse hajoittamamme TV-antennin kulut (yht 136€). 

Ajaminen asuntoautolla on Espanjassa pääväylillä varsin helppoa. Isot tiet ovat hyvässä kunnossa ja tilaa on. Toista saattaakin olla pikkukylissä ja jostain syystä myös esimerkiksi kaupallisten palvelukeskittymien alueilla. Etenkin pitemmällä reissulla ostoksia tekee mielellään hypermarketeissa vähän keskustojen ulkopuolella, mutta näiden tulo- ja lähtö- sekä pysäköintialueita ei todellakaan ole suunniteltu isommille autoille. Sellaisessa mekin vahingossa ahtaassa tilassa onnistuimme hajoittamaan katolta antennin. Asuntoautoja kuitenkin ihmisillä on, joskin vanhemmat tuntuvat vetävän enemmän vaunuja perässään. Yllättävästi isompia meidän aabeeceitä vastaavia taukopaikkakeskittymiä ei juurikaan näkynyt, vaikka huoltoasemia (servicios) suht hyvin olikin. Ne olivat pieniä kioskeja, vaikka olisi merkittykin ravintolan ja lahjatavaramyymälän tms sisältäväksi.

Camping-alueet

Espanjassa on leirintäalueita melkein joka kylän yhteydessä. Pitkiä matkoja ei tarvitse päiväkohtaisesti ajaa (ellei halua), sillä vaikka isoilla teillä isollakin autolla pääsee kovaa, ovat pienemmät tiet viehättävämpiä ja matkaan vain kuluu enemmän aikaa.

Leirintäalueita on monenlaisia. Todella vanhoja peruspalvelut tarjoavia edullisia ja sitten ihan huippuunsa viritettyjä uusia monipuolisesti palveluja tarjoavia kylpylöineen ja vesipuistoineen. Emme ihan nopealla parin viikon etsinnällä löytäneet mitään muuta yhtä helppoa ja kokoavaa nettisaittia kuin autovuokraamaan meille vinkkaama Park4Night, joka perustuu pitkälti kanssakaravaanareiden merkintöihin ja suosituksiin. Se on kuitenkin paikkansapitävä ja etenkin listaa airet eli maksuttomat saitit (puskaparkit) asuntoautoilijoille. Alla lisää.  Saitti perustuu gps-paikannukseen ja on siten älypuhelimen kanssa kätevä. Se ei kuitenkaan esim listaa tai rankkaa leirintäalueita mihinkään kategorioihin, mutta kuvakkeilla kertoo palvelujen tasot ja suosituksilla muut valintaan ehkä vaikuttavat tiedot. Me suunnistimme käytännössä tämän varassa ja jonkun bongattuamme checkasimme sen omat verkkosivustot ja mm hinnat.

Käytännössä kaikilta leirintäalueilta saa helposti “parcela con electricidad” eli paikan sähköllä. Useimmiten sähkötolpasta saadaan myös kirkas vesi ja wc-kasetintyhjennyksellle on oma paikkansa kuin myös harmaan eli muun likaisen veden tyhjennykselle. Yleiset wc:t ja suihkut (lämmintä vettäkin tulee ja on paperia) kuuluvat hintaan ja monessa paikassa on käytettävissä uima-allas sekä pieni ravintola tai supermercado, josta saat tuoreet patongit aamupalapöytään.

Se mikä oli hämmästyttävä puute mielestämme, oli yhteiskeittiöt. Tiskipaikkoja oli, mutta vain yhdesä viidestä näimme edes jonkinlaisen grillauspaikan, jossa pystyi itse tekemään avotulen ja grillaamaan. Eli homma perustuu siihen, että esim myös telttailijoilla on kannettavat retkikeittimensä mukana ja yhteisöllistä grilli-iltaa nuotiolla on turha odottaa. Holat ja buenos diasit kyllä sanotaan, mutta muuten jää keskustelut muiden kanssakaravaanareiden kanssa vähiin.

Myöskään englantia ei monessakaan paikassa edes respassa puhuttu, eli “Tienen parcelas libres? Con electricidad, Para una noche, dos personas” on hyvä opetella. Me emme olleet tehneet mitään etukäteisvarauksia itse autoa lukuunottamatta ja kaikissa oli vapaata. Toista olisi varmasti heinä-elokuussa, jolloin hinnat korkeammat ja kaikki paikat satavarmasti turvoksissa. Kesäkuussa perushinta em paikalle oli n 21€. Me yövyimme 10 yöstä 3 maksuttomalla ja 7 maksullisella leirintäalueella, sillä halusimme parissa paikassa pitää ajovapaan päivän ja rentoutua paikallaan.

Airet eli vapaasaitit tai puskaparkit matkailuautoille

Asuntoautolla matkatessa on aina välillä oltava piuhan päässä ja tyhjennettävä sekä tankattava vesisäiliöt (kirkas, harmaa ja musta). Välillä sitte voikin yöpyä maksuttomilla saiteilla, mikä on tehty asuntoautoille aika helpoksi! Jos yöpyminen p-alueella on kielletty, se on selkeästi merkitty. “Prohibido acampar” eli leiriytyminen kielletty – merkki silti useimmiten mahdollistaa nk self-contained eli wc:n ja suihkun sisältävässä matkaautossa majoittumisen. Varsinaista leiriä ei saa tehdä siltikään.

Näitä paikkoja löytyy siis niin merenrannoilta, sisämaan tekojärvien läheisyydestä kuin mm kaupunkien ja kylien laitamilta pysäköintialueilta. Em maksuton ladattava sovellus on mitä kätevin ja toiminee muuallakin Euroopassa. Meitä varoitettiin ainoastaan moottoriteiden taukopaikoiksi merkittyillä alueilla yöpymisestä, mutta muuten näissä tuntui ihan turvalliselta kun ovet lukitsi.

Ruta de Don Quijote de La Mancha

Castilla La Mancha on yksi Espanjan kolmesta suurimmasta itsehallintoalueesta Andalusian ja Leonin rinnalla. La Mancha on maaseutua suurten kaupunkien Madridin, Murcian, Alicanten, Valencian ja Barcelonan välissä. Sen hallinnollinen keskus on keskiaikaiskaupunki Toledo. Alue on kuuluisa tuulimyllyistään, Manchego-juustosta ja auringonkukista. Alavilta peltoalueilya saadaan paljon viinejä, sieniä, kasviksia ja mm juurikin auringonkukkia sekä tuulienergiaa. Tasankoa ympäröivät rajavuoret ja alueen läpi virtaa kolme jokea.

Kuuluisimmaksi alueen lienee kuitenkin tehnyt Raamatusta seuraavaksi eniten käännöksiä tehtaillut Don Quijoten tarina. Cervantesin kerrotaan kirjoittaneen tarinaa vuosia kyseisellä alueella – niinpä tuon surullisen hahmon ritarin tarinan Ruta eli reitti kulkee La Manchan alueella ristiin rastiin peltojen, metsien, luolien, purojen varsilla. Surullisen kuuluisat taistelut jättiläisiä eli tuulimyllyjä vastaan voi aistia alkuperäisten vanhojen tuulimyllyjen rivistöä ihaillessa – ja tuntea vielä satojen modernien tuulienergiaa keräävien tolppien linjastoa autolla seuratessa. Jotenkin tarinaa yksityiskohtaisemmin tuntematta heittäytyi kuitenkin surullisen hahmon ritarin ja hänen Sancho Panchansa matkaan mukaan vaihtelevan maaseudun ja keskiaikaisten kylien poluilla. Tosin täällä leppoisassa maisemassa omat taistelut tuulimyllyjä vastaan jäävät kyllä unholaan, kun nähtävää riittää ja kotimaassa oleviin asioihin saa perspektiiviä…

Seutu oli mitä oivallisinta maisemaa asuntoautomatkailuun. Ison auton kanssa pienissä kylissä kapeilla kujilla piti välillä vähän miettiä kääntymisissä, mutta muutoin tiet olivat ihan mainiossa kunnossa ja yöpaikkaa hakiessa tuli hakeuduttua syrjäseuduille pois pääreittien varrelta – kohteisiin, joihin ei varmasti pikkuautolla olisi ajanut!

Advertisements